- Magneettimedia - https://www.magneettimedia.com -

Amalek – juutalaisen kansan vihollinen

Uutisoimme [1] viikonloppuna lyhyesti Denial-nimisestä tuoreesta elokuvasta, joka pyrkii demonisoimaan holokaustirevisionistit [2] sekä esittämään juutalaisen holokaustilobbaajan Deborah Lipstadtin ”sankarina”.

Suomessa [3] Denial on herättänyt toistaiseksi melko vähän keskustelua. Valtamedia kuitenkin rakastaa valheilla ryyditettyä holokaustipropagandaa, joten on hyvin mahdollista, että filmi päätyy jossain vaiheessa myös suomalaiseen levitykseen.

Esimerkiksi Yleisradio on pyrkinyt järjestelmällisesti kampanjoimaan avoimien rajojen maahanmuuttopolitiikan puolesta rinnastamalla ”holokaustin juutalaiset uhrit” Lähi-idästä Eurooppaan saapuviin elintasopakolaisiin. Mikäli emme päästä kaikkia onnenonkijoita Suomeen, olemme uusi ”natsi-Saksa”.

Vaikka Denialin tekijät vannovat julkisuudessa ”ihmisoikeuksien”, ”tasa-arvon” ja ”rauhan” nimiin, kätkeytyy elokuvan taustoihin harvinaisen törkyistä ironiaa.

Elokuvan ”sankari” Deborah Lipstadt on nimittäin äärijuutalainen fanaatikko, joka on kutsunut vihollisiaan ”Amalekiksi”. Juutalaisessa mytologiassa Amalekin kohtalo on verinen kuolema, minkä vuoksi Lipstadtia on syytetty tappouhkauksien esittämisestä. Tämänkö naisen nimissä meidän tulisi vaalia ”ihmisoikeuksia” ja avata rajat koko maailmalle?

Käänsimme revisionisti Michael Hoffmanin selonteon siitä, mikä on ”Amalekin” merkitys nykyajan juutalaisuudessa. ”Amalek”-myytillä [4]on oikeutettu paitsi tappouhkaukset myös lukemattomat todelliset salamurhat, joita Israel on viime vuosikymmenten aikana suorittanut.

Kääntämämme teksti on osa Hoffmanin 2001 pitämästä puheesta, jonka voi kuunnella kokonaisuudessaan englanniksi alta. Sanamuotoja ja lauserakenteita on tiivistetty ja muokattu, jotta suomennettu puhe olisi mahdollisimman helppolukuinen.


Miksi ”Amalekiksi” leimattujen tulee ”olla peloissaan”?

Ennen kunnianloukkausoikeudenkäyntiä [5] [josta Denial-elokuva kertoo. Suom. huom.] Deborah Lipstadt teki julkisuudessa muutamia erittäin järkyttäviä kommentteja.

On äärimmäisen tärkeää, että ymmärrämme, mitä sanalla ”Amalek” tarkoitetaan. Emme voi ymmärtää esimerkiksi revisionistien tai palestiinalaisten kokemaa sortoa, ellemme ymmärrä, mistä juutalaisessa Amalek-myytissä on kyse.

Tahdon lainata aluksi Lipstadtin henkilökohtaista ystävää, Rela Mintz Geffeniä, joka kirjoitti maaliskuussa 2000 valtavirtaiseen Jewish Telegraphic Agency –lehteen [6] (JTA) David Irvingin tapauksesta. Revisionisti Irving on Lipstadtin vastapuoli kunnianloukkausoikeudenkäynnissä.

Juutalainen Geffen vertasi Irvingiä JTA-artikkelissaan Agagiin, joka on juutalaisen perimätiedon mukaan ”Amalekin kuningas” ja ”juutalaisten vihollinen”. Geffen kuitenkin toteaa, että juutalaisilla on ristiriitaisia käsityksiä siitä, kuka on tällä hetkellä vihollisista vaarallisin.

Geffen kirjoittaa seuranneensa oikeudenkäyntiä, jossa koko Lipstadtin elämäntyön uskottavuus oli vaakalaudalla. Geffenin mukaan tapaus on juutalaisten kannalta muistutus siitä, kuinka tärkeä Tooran kertomus Amalekista on.

Geffen kertoo JTA:n lukijoille, että hänen mielestään Irving on moderni Amalek, joten tämän on parasta olla ”peloissaan”.

JTA:n oikeusturvan ja juutalaisten julkisuuskuvan vuoksi Geffen ei tietenkään uhkaile Irvingiä suoraan vaan jättää jokaisen itsensä arvioitavaksi, miksi Irvingin pitäisi olla varuillaan. Viittaus Julius Caesarin salamurhaan (”It is the Ides of March [7]”) ei tosin jätä juuri mitään arvailun varaan.

Amalek-vertaukset ovat murhanhimoista retoriikkaa. Tahdon antaa tästä muutaman lisäesimerkin.

Ehkäpä pahamaineisin esimerkki on valtavirtainen Jerusalem Postin 2.5.2000 artikkeli [8], jonka otsikko on tyly: ”Lipstadt kertoo taistelustaan Amalekin kanssa”. Amalek-vertaukset alkoivat JTA-artikkelista, minkä jälkeen muidenkin suurten juutalaisten tiedotusvälineiden johtajat totesivat, että on asianmukaista ja hyödyllistä lyödä Irvingiin Amalekin stigma.

Artikkelissa Lipstadt kertoo: ”Istuin kolmen kuukauden ajan vain muutaman metrin päässä Irvingistä. Näin hänessä oman aikamme Amalekin. Hän edustaa äärimmäistä pahuutta, jonka kanssa ei voi neuvotella eikä tehdä sovintoja.”

Deborah Lipstadt. [9]

Deborah Lipstadt.

”Pahuus, jonka kanssa ei voi tehdä sovintoa”

Juutalainen Gary Rosenblatt puolestaan haastatteli huhtikuussa 2000 Lipstadtia Jewish World Review –lehteen [10] (JWR). Rosenblatt kirjoittaa:

”Hän [Lipstadt] kertoi, että Purim-juhlaa edeltäneenä sapattina hän meni lontoolaiseen synagogaan Parshat Zachor –tilaisuuteen. Parshat Zachorissa Toora käskee juutalaista kansaa kiroamaan ikuisesti Amalekin sekä Amalekin jälkeläisten nimeä.

Lipstadt totesi: ’Euroopan juutalaisten joukkotuhonnan jättiläismäiset mittasuhteet kiistävät ihmiset edustavat sellaista pahuutta, jonka kanssa ei voi tehdä sovintoa.’”

(On tärkeä huomata, että tässä yhteydessä ”Tooralla” ei tarkoiteta Tanakia eli kristittyjen Vanhaa testamenttia. Sen sijaan ”Tooralla” tarkoitetaan tässä yhteydessä juutalaista Talmudia [11]. Parshat Zachorilla ei ole mitään tekemistä kristityn perinteen kanssa.)

JWR-haastattelussa Lipstadt määritteli ”Amalekiksi” siis kaikki ne, joiden mielestä ”holokausti” ei tapahtunut siinä laajuudessa, kuin valtavirtaisesti väitetään (6 000 000 murhattua juutalaista). Vihollisia eivät siis ole vain Robert Faurissonin kaltaiset ”holokaustin” täydelliset kiistäjät vaan myös David Irvingin kaltaiset osittaiset kiistäjät [12].

Oikeudenkäynnin aikana Lipstadt siis laajensi entisestään ”Amalekin” määritelmää. Hän jatkoi samaa murhanhimoista retoriikkaa 3.5.2001. Tuolloin hän kutsui seattlelaiseen The Jewish Transcript –lehteen kirjoittaneen Gigi Yellen-Kahnin mukaan Irvingiä jälleen Amalekiksi. Lipstadt toisti Seattlessa jälleen iskulauseensa, jonka mukaan puhtaan pahuuden kanssa ei voi neuvotella.

Kuka sitten on Amalek? Mitä Raamattu ja Talmud kertovat hänestä? Miksi Amalek-myytin tunteminen on tärkeää historiantutkijoille ja poliittisille toisinajattelijoille?

Onko lapsiin kohdistettu väkivalta oikein, mikäli uhri on "Amalek"? [13]

Onko lapsiin kohdistettu väkivalta oikein, mikäli uhri on ”Amalek”?

Ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaan Amalek oli Eesaun pojanpoika. Amalek oli amalekilaisiksi kutsutun heimon kantaisä. Juutalaiset pitävät heimoa Israelin ikuisena vihollisena. Ensimmäisessä Samuelin kirjassa lukee:

”Olen päättänyt rangaista amalekilaisia, koska he asettuivat israelilaisten tielle, kun nämä tulivat Egyptistä. Mene siis nyt ja kukista amalekilaiset. Julista heidät ja heidän omaisuutensa Herralle kuuluvaksi uhriksi.

Älä sääli heitä vaan tapa kaikki, miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, härät ja lampaat, kamelit ja aasit. […]

Saul löi amalekilaiset koko alueella Havilasta aina Suriin, Egyptin rajoille asti. Hän otti elävänä vangiksi Amalekin kuninkaan Agagin, mutta kaikki muut hän julisti Herralle kuuluvaksi uhriksi ja hakkasi miekalla maahan.”

Samuelin kirjassa kuitenkin kerrotaan, että Herra raivostui Saulille, koska tämä oli säästänyt Agagin hengen. Muistakaamme, että Lipstadt oli kutsunut Irvingiä juuri Agagiksi. Lopulta Saul päätti surmata siis myös Agagin, jonka ruumis hakattiin miekalla palasiksi.

Toisin sanoen ”ihmisoikeuksien” ja ”rauhan” nimiin vannovat juutalaiset historioitsijat sekä sanomalehdet vertaavat Irvingiä raamatulliseen viholliskuninkaaseen, joka silvotaan kuoliaaksi. Kuinka ironista.

Kaksi Amalekia

Lipstadt ja suuret juutalaislehdet vihjasivat siis, että Irving ansaitsisi tulla murhatuksi, koska tämä ei usko, että 6 000 000 juutalaista sai surmansa toisessa maailmansodassa.

Samalla kohtalolla uhataan kaikkia, jotka epäilevät juutalaisten lobbausjärjestöjen kirjoittamaa ”virallista” historiaa.

Kyse on siis kollektiivisesta syyllisyydestä. Syyllisyyden varjo on langennut kaikkien niiden ylle, jotka eivät ole omaksuneet ”holokaustia” uudeksi sekulaariksi uskonnokseen. Vanhassa testamentissa kaikkia amalekilaisia rangaistaan kollektiivisesti yhtenä kansanryhmänä. Ketään ei jätetty henkiin. Ei edes naisia eikä lapsia.

Irvingin oikeudenkäynnin kummallisimpia piirteitä oli se, että kokonainen valtio asettui tukemaan Lipstadtin puolustusta. Kyse oli tietysti Israelista. Juutalaisvaltion oikeusministeri julkisti aiemmin salassa olleita toisen maailmansodan aikaisia asiakirjoja tukeakseen Lipstadtia. Muutamat tärkeät dokumentit koskivat SS-everstiluutnantti Adolf Eichmannin tapausta.

Oikeudessa tuomaria painostivat siis Steven Spielbergin kaltaisten upporikkaiden mediamoguleiden ohella terroristivaltio, jonka on todistettu syyllistyneen viime vuosikymmeninä useisiin poliittisiin salamurhiin [14]. Kuinka moni tuomari kykenee pitämään päänsä kylmänä vastaavissa olosuhteissa?

Lipstadtin oikeudenkäynnissä kietoutuivatkin yhteen kahden ”Amalekin” kohtalot: revisionistit ja palestiinalaiset.

Israel on herättänyt erityisen suurta kansainvälistä raivoa siksi, että valtio on soveltanut järjestelmällisesti ”kollektiivisen rankaisemisen” periaatetta alueen ei-juutalaisiin. Jos muutama palestiinalaississi on esimerkiksi hyökännyt israelilaissotilaita vastaan, on Israel vastannut saartamalla ja näännyttämällä kokonaisia kaupunkeja.

20.8.2001 australialainen Sydney Morning Herald uutisoi, että Israelin sisäisen turvallisuuden ministeri Gideon Ezra kannattaa ”palestiinalaisten vastarintataistelijoiden isien likvidointia”. Israelilaisministerin mukaan isien tulisi siis maksaa hengellään poikiensa teoista. Kun kyse on Amalekista, on koko suvun murhaaminen oikeutettua tai jopa velvollisuus.

childs_head_in_rubble [15]

Arabitaustaisen ”Amalekin” kohtalo.

Juutalaisen ”filosofin” näkemys Amalekista ja siviilimurhista

Israelilaisen Bare Lahn –yliopiston professori Hannah Kasher on puolestaan kirjoittanut vuonna 2000 ”tutkimukseksi” naamioidun sionistisen murhakehotuksen otsikolla ”Perusteet, joilla Amalekin kollektiivinen rankaisu voidaan oikeuttaa [16]”.

”Filosofiksi” itseään kutsuvan Kasherin mukaan juutalaisilla on oikeus murhata syyttömiä sivullisia, mikäli nämä ovat ”amalekilaisia”.

Kasher kirjoittaa ”tutkimuksessaan”, että vuosituhansia vanhaa käskyä Amalekin tuhoamisesta ”ei ole koskaan varsinaisesti kumottu”. Juutalaisprofessori jatkaa:

”Lähtökohta on, että amalekilaiset on tuomittu kuolemaan samalla hetkellä, kun he syntyvät. Tuomion kannalta ei ole väliä, ovatko he henkilökohtaisesti tehneet syntiä. Heidän syyllisyytensä on synnynnäistä. […]

[Sota Amalekia vastaan] on sota nykyisiä vihollisiamme vastaan. Sodan aikana ei voida välttää myöskään naisten ja lasten tappamista.”

Arvostettu israelilainen professori siis painottaa, ettei Amalek ole jäänyt historiaan. Israelilaisten nykyiset viholliset ovat Amalek, ja Amalekin päihittäminen merkitsee kansanmurhaa, jossa edes lapsille ei anneta armoa.

Kasher viittaa myös Talmudia tulkinneeseen juutalaiseen rabbi Maimonidesiin, joka vahvisti, että syyttömien kollektiivinen murhaaminen on ”oikeutettu pelotetaktiikka” sodassa Amalekia vastaan. Myös Israelin entinen pääministeri Ariel Sharon on puhunut siviilien rankaisemisen verrattomasta pelotevaikutuksesta.

Kasher lainaa myös talmudistigurua, rabbi Kahanaa, jonka mukaan ”Jumalan nimi ei ole täydellinen, ennen kuin Amalekin siemen on hävitetty kokonaan.”

1986 Israelin asevoimien ”kappalainen”, rabbi Shmuel Derlich antoi armeijalle määräyksen [17] murhata kaikki arabit, koska nämä olivat hänen mukaansa Amalek. Myöhemmin Derlich perääntyi hiukan ja sanoi, että todellinen Amalek ei olekaan arabikansa vaan saksalaiset.

Kristittyjen ja juutalaisten käsitys Amalekista eroaa toisistaan kuin päivä yöstä. Kristittyjen mukaan israelilaisten ja Amalekin välinen taistelu sodittiin loppuun jo muinaisina aikoina. Kristityn tulkinnan mukaan Amalek on jo vuosituhansia sitten pyyhitty pois maailmankartalta, joten mitään amalekilaisia ei enää ole olemassa.

Vanhassa testamentissa viimeinen sotilaallinen viittaus Amalekiin on tehty 500 vuotta ennen Jeesuksen syntymää! Kristitystä näkökulmasta Amalek on siis kuollut ja kuopattu hahmo.

Juutalaisessa Talmudissa Amalek on kuitenkin herännyt henkiin. Talmud siis kumoaa Vanhan testamentin opetuksen. Esimerkiksi vaikutusvaltainen rabbi Zalman Baruch Melamed [18] kutsuu kansallissosialisteja ja tämän päivän antisemitistejä ”Amalekin perillisiksi”, jotka juutalaisten täytyy tuhota.

Juutalaisterroristien pahoinpitelemä Robert Faurisson. [19]

Juutalaisterroristien pahoinpitelemä Robert Faurisson.

Salamurhia kannattava juutalainen Charles Krauthammer. [20]

Salamurhia kannattava juutalainen Charles Krauthammer.

Puolustuspuhe salamurhille ja terrorismille

Maailmassa on siis vielä paljon väkeä, joiden mielestä Amalek elää ja voi hyvin – ja joiden mielestä Amalek on murhattava. Aate on asetettava kontekstiin tutkimalla Israelin salamurhakampanjaa.

Valtavirtaiseen Time-julkaisuun kirjoittanut juutalainen uuskonservatiivijohtaja Charles Krauthammer on todennut 27.8.2001 artikkelissaan ”In Defense of Assassination [21]” (suom. ’Puolustuspuhe salamurhille’) täysin avoimesti, että juutalaisilla on oikeus salamurhata ”vihollisiaan”.

On outoa kaksinaismoralismia, että juutalainen Krauthammer saa puhua salamurhista salamurhina, mutta ei-juutalaisten toimittajien on käytettävä aiheesta kaunistelevia kiertoilmaisuja. Samana vuonna toimittaja Robert Fisk nimittäin paljasti [22], että brittiläinen BBC-mediajätti oli kieltänyt ”salamurha”-sanan käyttämisen, koska sanan pelättiin leimaavan sionistit ikävällä tavalla.

Vaikka juutalaiset voivat puhua avoimesti salamurhista, ei-juutalainen media puhuu yleensä Israelin suorittamista ”täsmäiskuista” (Targeted killing [23]).

Wall Street Journalin juutalainen pääkirjoitustoimittaja Hillel Halkin kannusti 28.8.2001 Israelia ”asentamaan pommeja palestiinalaisten puhelimiin, ampumaan raketteja palestiinalaisten autoihin – yksinkertaisesti salamurhaamaan”! Halkinin mukaan salamurhat ovat ”moraalisesti paras tapa ratkaista inhottava ongelma”. Myös kidutus ja kidnappaukset ovat hänen mielestään oikeutettuja.

Mutta eihän meidän toki tarvitse olla huolissamme. Israel nimittäin murhaa vain pahoja ihmisiä. Onhan Israel sentään ”valitun kansan” valtio, joka käy ikuista tuhoamissotaa ”synnynnäisesti syntistä” Amalekia vastaan.

Juutalaiset terroristijärjestöt olivat syyllistyneet revisionisti François Dupratin murhaan sekä Robert Faurissonin ja Ernst Zündelin murhanyrityksiin [24] jo ennen Irvingin oikeudenkäyntiä. Revisionismia tutkinut Lipstadt oli varmasti hyvin tietoinen rikoksista.

Kun Deborah Lipstadt teki huonosti naamioidun tappouhkauksen vertaamalla Irvingiä Amalekiin, ei yksikään media tai poliitikko tuominnut häntä. Tuore Denial-elokuva pyrkii puhdistamaan Lipstadtin maineen lopullisesti. Häpeällistä.

Huomautus: Artikkeli ei väitä, että kaikki juutalaiset pitäisivät Irvingiä Amalekina tai pitäisivät Irvingin tai kenenkään muun murhaamista oikeutettuna.

 

Lue myös:

Juutalaiset ja rasismi, osa 3: miksi kansallismielisten tulee vastustaa Israelia? [25]
Valheet, joilla Israelin rikokset oikeutetaan [26]
Miksi juutalaisista rituaalimurhista ei uskalleta puhua? [27]