Adolf Hitler taisteli pahuutta vastaan

Tässä laajassa artikkelissa esitämme Adolf Hitlerin poliittisen toiminnan tavoitteet ja saavutukset. Selvitys perustuu pääsääntöisesti Hitlerin Taiteluni kirjaan ynnä muihin lukuisiin aihetta käsitteleviin teoksiin ja tiedostoihin. Hän, joka lukee Taisteluni teosta ajatuksella, havaitsee, että siinä puhuu älykäs ja järkevä poliitikko, jonka maailmankuva perustuu terveille kansakuntaa yhtenäistäville voimille ja ideologioille. Voidaan rehellisesti sanoa, että Hitler sijoittuu siihen suurmiesten joukkoon, joka selkeästi sekä voimakkaasti on vaikuttanut 1900-luvun historiaan. 

Lapsuus ja nuoruus sekä poliittisen toiminnan alku

Adolf Hitler syntyi 20 huhtikuuta 1889 Itävalta-Unkarissa, Innin Braunaun nimisessä pikkukaupungissa, joka sijaitsi molempien saksalaisten valtakuntien rajalla, ja näiden valtakuntien yhdistäminen oli Hitlerin (AH tai A) mukaan tuolloisen nuoremman saksalaisen sukupolven elämäntehtävä. Saksalaisen Itävallan yhdistämisen pyrkimys suureen saksalaiseen emämaan, oli myös Hitlerin yksi tärkeimmistä tavoitteista. Tähän eivät vaikuttaneet taloudelliset tekijät, vaan saksalaisen kulttuurisetnisen perimän kokoaminen yhteiseen valtakuntaan.¹ 

AH:n  mukaan hänen isänsä oli tunnollinen valtionvirkamies, tosin kova pitämään järjestystä ja ankarakin, mikä ei antanut ollenkaan periksi AH:n toiveille kouluttautua taidemaalariksi, joka oli hänen sydäntä lähellään. Puolestaan AH:n äiti oli omistautunut täysin talouspuuhille, erikoisesti hoivaamaan lapsiaan tasavertaisesti, rakkaudella huolehtien.¹ 

Isä toivoi jääräpäisesti pojastaan valtion virkamiestä, kuten hän itsekin oli, mutta A halusi kiihkeästi taidemaalariksi², hän kirjoittaa näin: 

“… mutta päivänä  muutamana minulle oli selvinnyt, että minusta oli tuleva maalari, taidemaalari.  Piirustuksenlahjani olivat joka tapauksessa tosiasia, se seikkahan oli ollut  eräänä syynä vaikuttamassa siihen, että isä lähetti minut reaalikouluun,  mutta  hän ei olisi ikinä osannut ajatellakaan kouluttaa minua  oikein siihen  ammattiin. Päinvastoin. Kun ensi kerran, minun sitä ennen vielä kertaalleen  torjuttuani isäni lempiajatuksen, minulle tehtiin kysymys, miksi sitten itse  oikein aioin, ja kun silloin jotenkin äkkiä sanoin julki järkkymättömän  päätökseni, isäni meni alussa sanattomaksi. Vai maalariksi? Taidemaalariksi? Hän epäili järkeäni, ehkäpä myöskin arveli kuulleensa tai käsittäneensä minut  väärin.”¹

Mutta Jumalallinen Kaitselmus ei sallinut AH:n päästä opiskelemaan Wienin kuvataideakatemiaan kahdesta pääsykokeisiin yrittämisestään huolimatta. Tarkkaillessamme A:n tekemiä maalauksia ja piirustuksia emme voi millään muotoa kiistää hänen lahjakkuuttaan ennen muuta piirtäjänä ja myös taidemaalarina, vaikka tosin lahjakkuus viittaa myös arkkitehtuuriin, kuten Wienin kuvataideakatemian rehtori oli niin sanonut.  

Nuoren Hitlerin Wienin vuodet olivat poliittisesti hänelle hyvin opettavaiset. Ensinnäkin hänen huomionsa kiinnittyi siihen seikkaan, että puhuttaessa etenkin Itävallan saksalaisista, sotkettiin keskenään rappeutunut hallitsijasuku ja “ytimeltään kerrassaan terve kansanaines.” ¹ 

AH:n mukaan Itävallan saksalaiset olivat saksalaisten parhainta geneettistä ainesta, mikä näkyi jo siinä, että Itävallan kymmenen miljoonaa saksalaista oli luonut Ostmarkista (Itävalta) ainut laatuisen voimakkaan kulttuuri ja talousalueen, jopa niin että usein saksalaisten keskuudessa sitä pidettiin väärin saksalaisena valtiona. Tavanomaisesti saksalaisilla ei ollut aavistustakaan siitä kuinka suuressa määrin Itävallan saksalaiset joutuivat armottomasti kamppailemaan saksan kielen, saksalaisten koulujen sekä yleensä saksalaisen kulttuuri-identiteetin puolesta. ¹ 

Itävallan ja sen saksalaisten oli päästävä yhdistymään emämaan kanssa, ja muodostamaan täten yhtenäisen Saksan valtakunnan. 

Voidaan kuriositeettina sanoa, että eikö nykyisessä Euroopassa, kuin myös Suomessa ole käynnissä samanlainen taistelu Eurooppalaisen kulttuuri-identiteetin puolesta, sillä ovathan poliittisen Lähi-idän alueen kansat asuttaneet Euroopan valtiot sankoin joukoin. 

Ostmakin historiallinen suuruus painottuu vielä siinä, että se oli muodostanut suojelevan muurin itää vastaan, varsinaisen Saksan suojelemiseksi sekä säilyttääkseen saksankielen rajan koskemattomana. Ja tämä kaikki sellaisena aikakautena, jolloin Saksan valtiota kiinnosti kauempana olevat siirtomaat, “mutta ei sen oman oven edustalla oleva liha ja veri”, kuten A asian ilmaisee. 

A jatkaa vielä näin: “Samoin kuin käy aina ja kaikkialla joka taistelussa, samoin oli vanhan Itävallan kielitaistelussa kolme eri luokkaa: taistelijat, penseät ja petturit.” 

Aikanamme (v. 2021), jolloin oman etniskulttuurillisen ja isänmaallisten arvojen esille tuominen kunnioittavassa mielellä ovat rangaistavia tekoja, varmaankin AH:n esittämät kuvaukset 1800-luvun ja 1900-luvun vaihteen koulumaailmasta tuntuvat uskomattoman taivaalliselta. Hän esittää näin puhuttaessa koululaisista:  

 

“Lapset käyttää kiellettyjä oman kansallisuutensa merkkejä ja tuntee itsensä onnelliseksi, jos sitä niiden vuoksi rangaistaan, jopa lyödään. Nuoriso on siten pienoissakoossa aikuisten tarkka peilikuva, mutta sen mieli ja luonne vain on usein parempi ja vilpittömämpi.” 

Täten jo viisitoistavuotiaana A ymmärsi hyvin sen, mitä eroavaisuus oli hallitsijasukuun kytkeytyvällä isänmaallisuudella ja kansallisella ‘ kansallismielisyydellä’, ja jo tuolloin AH:lla oli olemassa ainoastaan jälkimmäinen.  

AH:n mukaan nuoren Saksan liitto Itävallan keisarikunnan kanssa oli ituna maailmansodalle. Jo Habsburgin hallitsijasuku oli kaikella tarmollaan kaksoismonarkian, mielestään vaarallista saksalaisuutta pyrkinyt hävittämään, ja slaavilaista vaikutusta oli virrannut Itävaltaan. 

Toisaalta Hitlerille selvisi Wienin vuosina se tosiasia, että marksilaisuus ja  siihen liittyen sosialidemokratia olivat juutalaismafian poliittisia instrumentteja kansakuntien valloittamiseksi. Siihen aikaan sosialidemokratia ja ammattiyhdistysliikkeen toiminta olivat miltei yhdistyneet samaksi liikkeeksi.¹ 

Sosialidemokratialla näytti tuolloin olevan kaksi päämäärää: Ensinnäkin työväestön ja köyhälistön sosiaalisten, taloudellisten ja yhteiskunnallisten olojen parantaminen. Mutta toisaalta, niin marksilaisuutta ja siihen kytkeytyvää sosialidemokratiaa ammattiyhdistystoimintana käytettiin valtiollisena luokkataistelun instrumenttina, joka kohdistui siis viimekädessä sen aikaiseen maailmanvalloitus ohjelmaan. 

AH muiden muassa kirjoittaa näin¹: 

“Kaksikymmenvuotiaana olin oppinut erottamaan ammattiyhdistykset työntekijöiden yleisten yhteiskunnallisten oikeuksien puolustus- ­sekä parempien elämänehtojen hankkimiskeinoina niiden jäsenille, ja toisaalta ammattiyhdistykset puolueen aseina valtiollisessa luokkataistelussa.” 

Kysymys on juutalaismafian vallasta. Hitler kirjoittaa¹: “Joka tuntee tuon kansan, sen silmistä putoavat tuon puolueen [sosialidemokratia] päämääriä ja tarkoituksia kaihtavat pettävät verhot, ja tyhjien yhteiskunnallisten iskulauseiden usvasta ja huuruista paljastuvat marxilaisuuden irvistelevät kasvot.” 

AH ei tietenkään älykkäänä ihmisenä voinut kiistää ammattiyhdistysliikkeiden tarpeellisuutta, sillä suuryrityksissä on aina sellaisia, jotka pyrkivät riistämään ja niin muodoin asettamaan yksityisen edun yleisen edun edelle. Kysymys oli vain siitä, että sosialidemokratiaan liittynyttä ammattiyhdistysliikettä ei olisi pitänyt käyttää itsekkäiden eturyhmien, kuten juutalaismafian poliittisena hegemonia aseena. 

Kuriositeettina voidaan sanoa, että hyvältä kuulostavia pyrkimyksiä ja myös edistyksellisiä pyrkimyksiä voidaan tietysti käyttää itsekkäiden, julmien ja vallanhaluisten ryhmien tarkoitusperien toteuttamiseen. 

Jo tuohon aikaan juutalaismafian toimesta ja marksilaisuutta sekä sosialidemokratiaa keppihevosenaan käyttäen poljettiin maahan sellaisia arvokkaita arvoja, kuten esimerkiksi isänmaallisuus, kansallinen identiteetti, uskonto ja avioliitto. Nykyisin arvoliberalististen vihervasemmistolaisten pyrkimykset ovat menettäneet täysin vieläkin suuremmassa määrin järkensä: kaiken sukupuolineutraalien perverssiteettien lisäksi nykyiset arvoliberalistit eivät enää tiedosta sukupuolierojen olemassa oloa, puhumattakaan eri kansalaisuuksista ja niiden etnisiä eroavaisuuksia. 

Jatkaaksemme Hitlerin kertomusta, hänelle selvisi yhä kirkkaammin juutalaisuuden tai juutalaistoimijoiden todellinen luonne. He eivät olleetkaan mikään uskontonsa, etnisyytensä ja kulttuurinsa takia vieroksuttu ryhmä, vaan aivan toisesta syystä.  

Hitler toteaa¹: “Mikään ei ollut lyhyessä ajassa antanut minulle niin paljon ajattelemisen aihetta kuin vähitellen varmistuva käsitykseni juutalaisten toiminnan laadusta erinäisillä aloilla. Oliko olemassa mitään sellaista likaisuutta tai hävyttömyyttä muodossa missä tahansa, varsinkaan kulttuurielämässä, missä ei olisi ollut ainakin yksi juutalainen mukana? Kun vain varovasti puhkaisi tuollaisen mätäpaiseen, löysi sen sisästä – niin kuin madon mätänevästä ruumiista; usein äkkiä valoon joutuessaan häikäistyneen pikku juutalaisen.” 

Juutalaistoimijoita oli erikoisesti sanomalehdistössä, taiteessa, kirjallisuudessa ja teatterin alalla. Jo tuohon aikaan he olivat sellaisia henkisenruton levittäjiä – kaiken korkeamman henkisyyden raunioittajia.¹ 

Sitten saapui uutinen arkkiherttua Franz Ferdinandin murhasta Müncheniin, jossa Hitler tuolloin asusti. Tapahtumat johtivat ensimmäiseen maailmansotaan, missä sodan osapuolet jakaantuivat kahteen ryhmään: keskusvaltoihin ja ympärysvaltoihin. Keskusvaltoihin kuuluivat Saksan keisarikunta, Itävalta-Unkari, Bulgaria sekä Osmanien valtakunta, ympärysvaltoihin keskeisimmät osallistujat taas olivat Britannia, Venäjä, Ranska ja Yhdysvallat.   

Saksan keisarikunta oli etääntynyt Ranskasta ja Britanniasta, ja lähentynyt Itävalta-Unkaria. Tässä voidaan nähdä juutalaismafian kansainvälinen juonittelu. Nimittäin vapaamuurari Cabrinovic oli kertonut Sarajevon hyökkääjiä vastaan pidetyssä oikeudenkäynnissä aivan peittelemättömästi, että vapaamuurarius sallii tappamisen ja että Itävallan kruununperillinen, arkkiherttua Franz Ferdinandin, murhasta 28.6.1914 ranskalaiset ylemmän asteen vapaamuurarit olivat päättäneet jo kahta vuotta aiemmin.³  

Vapaamuurarit kärjistivät tilanteen salaisella “sodallaan” ja poliittisella juonittelullaan siihen pisteeseen, että maailmansota alkoi³, ja F. Ferdinandin murha oli vain lähtölaukaus tähän sotaan. 

Kahdessa yllä mainitussa kappaleen viittauksissa vapaamuurarit tarkoittavat juutalaismafiaa, joka johtaa ei-juutalaisten vapaamuurarijärjestöä. Lisäksi aškenasijuutalainen Benjamin Freedman esittää kuinka ”juutalaisvaltaisen” eliitin jäsenet olivat syyllisiä paikallisten sotien laajentamiseen ensimmäiseksi ja toiseksi maailmansodaksi.^{4 [2]}   

Hitlerin suhtautuminen kuitenkin oli selkkaukseen oli yksinkertainen ja selvä: “Minun mielestäni ei taistellut Itävalta saadakseen Serbialta hyvitystä, vaan Saksa olemassaolonsa puolesta, Saksan kansa elämästä tai kuolemasta, vapauden ja tulevaisuuden puolesta.”  

Syksyllä 1914 Hitler oli anonut baijerilaiseen rykmenttiin, johon hän miltei välittömästi myös pääsi, eikä silloin hänen riemullaan ollut rajoja. 

AH kirjoittaa kuinka saksalaiset sotilaat tekivät kotiseutunsa puolesta kuolemattomia sankaritekoja, mutta mitä kotiseudulta paljastuikaan. Kotirintama petti sotilaat täydellisesti. Tämä kaikki johtui “Juudan kansasta”, kuten AH asian ilmaisee, mutta me käytämme termiä juutalaismafia. Ensinnäkin saksalainen sanomalehdistö, joka siis oli juutalaismafian käsissä mitätöi saksalaisten sotilaiden sankaritekoja, tarkoituksenaan puolustusmoraalin romuttaminen.¹  

Hitler kirjoittaa: 

“Vielä surkeammat olivat olot talouselämässä. Siellä Juudan kansa oli käynyt  tosiasiallisesti välttämättömäksi. Hämähäkki alkoi hitaasti imeä verta kansan  suonista. Oli valittu kiertotieksi sotayhtymät ja siitä saatu ase, jolla  kansallisesta ja vapaasta talouselämästä voitiin vähitellen tehdä loppu.” 

Siirryttäessä rintamalla viimeisiin valmisteluihin tuon ikuisen sodan lopettamiseksi ja valmistautuessa viimeiseen hyökkäykseen, jossa Saksalla oli todellakin voiton mahdollisuudet; tapahtui se mitä vain juutalaismafialta voisi odottaa; nimittäin hirvittävä roiston työ, nimittäin Saksan kotirintamalla järjestettiin sotatarviketeollisuudenlakko.¹ 

Juutalaismafia  oli tehnyt tehtävänsä ja pettänyt Saksan estäen sen voiton. 

_____________________ 

1. Hitler (1941) 

2. Internet Archive (2013) 

3. Steinhauser (1994) 

4. Freedman (1961-1975) 

Hitlerin taistelu juutalaismafiaa vastaan 

1. ja 2.maailmansodan taustatekijät 

Katalysaattorit ensimmäiselle maailmansodalle 

Aškenasijuutalainen Benjamin Freedman esittää kuinka juutalaismafian jäsenet olivat syyllisiä paikallisten sotien laajentamiseen ensimmäiseksi ja toiseksi maailmansodaksi: Juutalaismafia sopi Englannin kanssa USA:n liittymisestä tulevaan ensimmäiseen maailmansotaan Saksaa vastaan. Näin pettämällä Saksan juutalaismafia sai palkkioksi Balfourin sopimuksen, joka tarkoitti lupaa perustaa juutalainen valtio Palestiinaan, arabien kotiseudulle. Huomionarvoista on, että Freedman kuului aikaisemmin samaan pahamaineiseen eliittiin, tai pikemminkin mafiaan, joten hän kyllä tiesi, mistä puhui. 

Sen sijaan, että puhutaan juutalaisista seemiläisenä kansana, voi ainakin historiallisen aineiston perusteella olla parempi puhua kasaareista. Tästä syystä ”juutalainen” esiintyy tässä lainausmerkeissä.^5-9  

  
Kuinka juutalaismafia petti Saksan? 

Jo vuosikymmeniä sitten Freedman julisti kuinka sionistinen ylimystö ja heidän hengenheimolaisensa olivat täydellisesti kaapanneet Amerikan Yhdysvallat kuolettavaan syleilyynsä. Ensimmäinen maailmansota alkoi kesällä 1914. Sodan yhden rintaman muodostivat Iso-Britannia, Ranska ja Venäjä. Heitä vastaan taistelivat Saksa, Itävalta-Unkari ja Turkki. 

Saksa oli menestynyt sodassa niin hyvin, että se oli todennäköinen voittaja. Sen sukellusveneet olivat yllättäneet tehokkuudellaan koko maailman. Kaikki saattueet olivat tuhotut Atlantin valtamerellä. 

Iso-Britannia oli ajautunut tilanteeseen, jossa sillä ei ollut ammuksia sotilailleen, eikä muonitusta kuin vain viikoksi. Samaan aikaan Ranskan armeijassa oli puhjennut kapinallisuuksia ehkä juuri Verdunin ja Sommen puolustuksessa kaatuneiden monen nuoren sotilaan takia. Venäjän armeija oli vetäytymässä ja Italian puolustusvoimat olivat luhistuneet. Mitään taisteluja ei Saksan maaperällä vielä tuolloin oltu käyty. Ainutkaan vihollissotilas ei ollut ylittänyt Saksan rajaa. Tästä huolimatta Saksa tarjosi Englannille rauhansopimusta. He tarjosivat Englannille rauhansopimusta, joka lakitermein kuuluu: ”status quo ante basis”, eli lopetetaan sotiminen ja palataan siihen miten asiat olivat ennen sotaa. 

Englanti harkitsi vakavasti Saksan jalomielistä rauhanehdotusta kesällä 1916, sillä briteillä ei ollut tuolloin muuta mahdollisuutta. Mikäli Englanti olisi tuolloin suostunut Saksan tarjoamaan rauhanehdotukseen, sota ei olisi eskaloitunut laajemmalle. 

Tässä tilanteessa Saksan juutalaismafia, joka edusti Itä-Euroopan vastaavaa mafiaa, lähtivät vierailulle Ison-Britannian sotahallitukseen ja sanoivat: Katsokaapa, voitte vielä voittaa tämän sodan. Teidän ei ole pakko luovuttaa. Teidän ei tarvitse suostua Saksan tarjoamaan rauhansopimukseen. Voitte voittaa tämän sodan, jos Yhdysvallat tulee teidän puolellenne. Freedman toteaa, että hänellä on kaikki dokumentit tästä aineistosta. Eliitti sanoi sotahallitukselle, että lupaamme tuoda Amerikan Yhdysvallat teidän puolellenne sotaan taistelemaan teidän liittolaisenanne ja teidän puolestanne, jos lupaatte meille Palestiinan sen jälkeen, kun olette voittaneet sodan. 

Tässä on näet muistettava, että vaikka Palestiina tuolloin kuului Brittien imperiumiin, ei sillä olisi ollut oikeutta luvata esimerkiksi arabien asuttamaa Palestiinaa toisille. Ennen USA:n myöntymistä ympärysvaltojen puolelle keskusvaltoja vastaan vallitsi Yhdysvalloissa jonkin asteinen saksalaismyönteinen ilmapiiri. Tämä johtui osittain siitä, että USA:n pankki- ja talousmaailmaa sekä massamediaa kontrolloivat juutalaismafian jäsenet. Tämä mafia oli aiemmin pyrkinyt heikentämään tsaarin hegemoniaa Venäjällä saksalaisten avulla. 

Mutta heti, kun USA:n juutalaismafia sai tietää mahdollisuudesta perustaa Palestiinaan ”juutalaisvaltio”, muuttui mafian ääni kellossa. Nyt Yhdysvaltojen juutalaislobby alkoi manipuloida jättivaltion johtoa sotaan Saksaa ja sen liittolaisia vastaan. Saksalaisia kohtaan aloitettiin uskomaton mustamaalaamisen, ettenkö sanoisi loanheiton kampanja, joka jossain muodossa on jatkunut nykypäivään saakka. Valheellinen propaganda kukoisti: saksalaiset esitettiin lievästi ilmaistuna raakalaismaisina hunneina.^10;11 

Antisemitismin syyt Saksassa 

Pariisin rauhankonferenssi kokoontui vuonna 1919. Kokoukseen osallistui 117 juutalaista edustajaa Bernard Baruchin johtamana. Myös Benjamin Freedman oli siellä. Rauhankonferenssissa paljastui saksalaisille kokonaisuudessaan se, kuinka juutalaismafia oli pettänyt Saksan tuomalla Yhdysvallat sotaan heitä vastaan, mikä korvattiin Balfourin julistuksella. Tämä oli hirvittävä kavallus Saksaa kohtaan! Kun ensimmäinen kommunistinen vallankumousyritys Venäjällä epäonnistui, lähes kaikkien ”juutalaisten” oli paettava Venäjältä. Näistä lähes kaikki pakenivat Saksaan. Maa otti ”juutalaiset” pakolaisiksi ja heitä kohdeltiin siellä hyvin. Tästä kaikesta armeliaisuudesta palkkioksi juutalaismafia kavalsi Saksan vain saadakseen itselleen Palestiinan, jonne he sittemmin perustivat Israelin, josta kehittyi ydinasevaltio, joka uhkaa koko maailmanrauhaa olemassaolollaan. 

Kun juutalaismafian petos paljastui, saksalaiset alkoivat suhtautua juutalaisiin epäluuloisesti. USA:n usuttaminen saksalaisten kimppuun syöksi Saksan murskaavaan tappioon ja hirvittävään sodan jälkeiseen ahdinkoon. Juutalaisvastaisuutena se alkoi ilmetä, kun tiedettiin kansainvälisten juutalaismafian eli sionistien julistaneen boikottisodan Saksaa vastaan vuonna 1933. Sodan tarkoituksena oli saada Saksa nääntymään taloussaarron avulla.  

Ratkaiseva käänne suhtautumisessa ”juutalaisiin” alkoi tapahtua vasta vuonna 1938. Tällöin nuori puolanjuutalainen käveli Pariisissa Saksan suurlähetystöön ja ampui saksalaisen toimihenkilön. Saksalaiset alkoivat käyttäytyä aggressiivisemmin Saksan juutalaisia kohtaan. Ikkunoita rikottiin ja ”juutalaisia” pahoinpideltiin. 

Alkuperäisenä syynä juutalaisvastaisuudelle eivät siis olleet etniset ja uskonnolliset tekijät vaan se, että sionistit olivat pettäneet Saksan. Varsinainen juutalaisvastaisuus leimahti liekkiin sionistien julistaman taloussaarron ja ennen muuta yllä mainitun vuoden 1938 traagisen tapahtuman jälkeen. On täysin luonnollista, että katkeruutta on syntynyt saksalaisissa esimerkiksi ”juutalaisia” kauppiaita kohtaan, sillä onhan näiden ”juutalaisten” johtajien toimesta saksalaiset yritykset menneet konkurssiin, lisäten työttömyyttä sekä taloudellista kurjistumista. 

Saksalaisten syyttäminen antisemitismistä rodun ja uskonnon perusteella on juutalaismafian Hollywood-propagandaa. Taustalla oli kyseisen mafian toimet, joista kärsimään joutuivat ensin saksalaiset, sitten eliittiin kuulumattomat ”juutalaiset”. 

Saksaa syytettiin ensimmäisen maailmansodan aloittamisesta, vaikka se oli syytön. Nimittäin Ison-Britannian, Ranskan ja Venäjän välillä oli konsensus Saksan lyömiseksi, sillä olihan Saksa yksi maailman johtavista suurvalloista. Heidän laivastonsa oli kilpailukykyinen Ison-Britannian laivastoon verrattuna, heidän markkina-alueensa oli globaali ja laadukkaiden tuotteidensa ansiosta he esiintyivät maailmanmarkkinoilla voimakkaana. Täten juutalaismafia päätti raivata Saksa pois tieltään.^10;11;12 

Tässä yhteydessä täytyy muistuttaa yllä olevaan viitaten vapaamuurareiden juonitteluista ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä ja hiukan sitä edeltävänä aikana: Ensimmäisen maailmansodan käynnistymisen syyksi ketjureaktiona pidetään yleisesti Itävallan kruununprinssin Franz Ferdinandin ja hänen vaimonsa Sofian murhaamista 28. Kesäkuuta 1914 Sarajevossa. Kuitenkaan virallisen historian lehdiltä ei taida löytyä sitä oleellista tietoa, että F. Ferdinandin ja hänen puolisonsa murhannut Gavrilo Princip oli vapaamuurari ja että kyseisistä murhista oli päätetty, kuten yllä jo mainittiin, ranskalaisten ylemmän asteen vapaamuurarien joukossa jo kahta vuotta aiemmin.¹³ Vapaamuurarit ovat juutalaismafian yksi tärkeimmistä poliittisista instrumenteista. Syylliset ensimmäisen maailmansodan aloittamiseen tulisi julkisuudessa arvioida uudelleen. 

Saksa nujerrettiin ja luotiin pohja toiselle maailmansodalle 

Vapaamuurareiden avulla sionistit saivat aikaan Versailles’n rauhansopimuksen. Se syöksi Saksan työttömyyteen ja taloudelliseen ahdinkoon. Tämä yhteiskunnallinen tilanne suosi radikaalipuolueita. Kansainväliset sionistit hallitsivat Saksaa pankkitoiminnan avulla sekä poliittisesti vapaamuurareiden välityksellä. Tästä johtuen valtio oli pakotettu nousemaan sionistista ylimystöä vastaan. 

Vapaamuurareiden avulla toteutunut juutalaismafian vaikutus Versailles’n sopimukseen oli seuraavanlainen. Sodan loputtua vuonna 1919, Versailles’n sopimuksen kokouksiin osallistuivat Rothschildeihin yhteydessä olevat miehet kuten Paul ja Max Warburg, John Foster Dulles (Kuhn, Loeb & Companysta), Colonel House ja Thomas Lamont (J.P. Morganista) sekä Allen Dulles (Kuhn, Loeb & Companysta). Versailles’n sopimuksen ankarat ehdot loivat pohjan toisella maailmansodalle. Steinhauserin mukaan esimerkiksi Max Warburg kuului vapaamuurareiden rahaylimystöön ja Rothschildit ovat aina olleet vapaamuurareiden taustalla vaikuttavia illuminaatteja. Freedman esittää, että yrityksien J.P. Morgania, Kuhn, Loeb & Companya ja Kuhn, Loeb & Companya omistavat henkilöt, jotka olivat osa ”juutalaisten” eliittiä. Yleisessä tiedossa myös on Rothschildien ja Warburgien kytkeytyminen juutalaismafiaan. 

Hitler nousi valtakunnan kansleriksi tammikuussa 1933. Kansallissosialistinen puolue ei kaunistellut juutalaismafian osuutta Versailesin rauhasopimuksessa, ja ”juutalaisten” oikeuksia kavennettiin. Kyseinen mafia menetti Saksassa jatkuvasti asemiaan. Niinpä rabbiininen eliitti alkoi vaatia sosiaalisen statuksensa palauttamista ja kansallissosialistien ohjelman muuttamista. Maaliskuussa lehdet uutisoivat juutalaiset julistaneen sodan Saksaa vastaan. Tämä kiristys esitettiin juutalaisten talouskonferenssissa heinäkuussa 1933. 

Saksa kieltäytyi alistumassa Amsterdamissa pidetyn kokouksen ja kansainvälisen juutalaisyhteisön vaatimuksiin. Herra Untermeyer, joka oli Amerikan Yhdysvaltojen delegaation päämies ja konferenssin puheenjohtaja, palasi Yhdysvaltoihin ja meni ABC:n studioille. Siellä Untermeyer esiintyi maanlaajuisessa radiolähetyksessä, joka oli sisällöltään tällainen:  

”Maailman juutalaiset julistavat pyhän sodan Saksalle. Nyt me olemme yhdistyneet pyhään selkkaukseen saksalaisia vastaan. Saadaksemme heidät antautumaan me näännytämme heidät maailmanlaajuisella boikotilla. Tämä tuhoaa saksalaiset, koska he ovat riippuvaisia vientikaupastaan.”¹⁰ 

Todellakin kaksi kolmasosaa Saksan ruokavaroista täytyi tuoda ulkomailta, mikä onnistui viennistä saaduilla tuloilla. Mikäli maa ei pystyisi viemään tuotteitaan ulkomaille, kaksi kolmasosaa sen kansasta kuolisi nälkään. Ruokaa riittäisi vain kolmannekselle kansalaisista. Nämä sionistisen eliitin toimet saksalaisia vastaan, eikä rotuviha, synnyttivät niin sanottua juutalaisvastaisuutta Saksassa. Tapahtumat kärjistyivät sittemmin toiseen maailmansotaan.^{10;11;14;15;16}   

Toinen maailmansota 

Yllä esitetystä ilmenee, että ensimmäisen maailmansodan tapahtumat loivat perustan toiselle maailmansodalle. Juutalaismafia aiheutti 1. maailmansodan syntymisen ja myöhemmin sen laajentumisen 2. maailmansodaksi. Tapahtumat alkoivat kärjistyä kohti uutta maailmanpaloa juuri juutalaismafian julistamasta sodasta Saksalle 1933. Tästä tilanne kiristyi niin tulehtuneeksi, että Saksassa ajauduttiin taisteluun valtion hallinnasta ja valvonnasta. Opetusneuvos, res. majuri Erkki Hautamäki kuvaa teoksessaan ”Suomi myrskyn silmässä” esimerkiksi sen tosiasian, kuinka Englanti, Ranska ja USA vehkeilevät Neuvostoliiton kanssa Suomen kustannuksella, ja kuinka länsivallat ja Stalin olivat päättäneet nujertaa Saksan hinnalla millä hyvänsä, vaikka Hitler toistuvasti yritti solmia rauhaa Euroopassa.¹⁷ 

Näistä rauhanpyrkimyksistä olkoon esimerkkinä seuraava. Valtiopäiväpuheessaan 19. heinäkuuta 1940 Hitler ehdottaa Englannille rauhaa Euroopassa lausuen seuraavasti: 

“Tällä hetkellä tunnen velvollisuuteni jälleen kerran vedota terveeseen järkeen! En voi nähdä mitään syytä siihen, että tämä sodan tarvitsisi jatkua. Surulla ajattelen niitä uhreja, joita se tulisi vaatimaan. Sen haluaisin välttää jo omankin kansani kohdalla. Mutta kuinka vastaa tähän rauhan ehdotukseen Churchill: Britannia ei suostu rauhaan ennen kuin natsi-Saksa on tuhottu! Taistelu jatkuu voittoon saakka, me emme antaudu koskaan! Saksa oli odottanut kolme kuukautta, että englantilaiset olisivat lopettaneet pommitukset, mutta turhaan” .^17;18 

Länsimaiset johtajat olivat myös 2. maailmansodan aikoina täysin sionistisen eliitin valvonnassa. Luonnollisesti tämä oli syynä maailmanpalon veriseen murhenäytelmään ilman rauhan mahdollisuutta. 

Juutalaismafia esti viranomaisia varoittamasta Pearl Harborin tukikohtaa, vaikka japanilaisten offensiivi tiedettiin ennakolta. Tällä oli eittämättä vaikutusta siihen, että USA tuli mukaan 2. maailmansotaan. USA provosoi Japania neuvotteluissa asettamalla sellaisia ehtoja, joita Japani ei voinut hyväksyä. Olihan hyvin tiedossa Saksan ja Japanin väliset hyvät suhteet. Tätä kautta juutalaismafia tiesi jälleen, että Yhdysvallat saataisiin Saksaa vastaan.^{10;11;17;18;19;20;21}

___________________________ 

5. Shlomo (2010) 

6. Koestler (1976) 

7. Jewish Encyclopedia () 

8. Dunlop (1954) 

9. Ostrer (2012) 

10. Freedman (1961-1975) 

11. John (1988) 

12. Taylor (1961) 

13.  Steinhauser (1994) 

14.  JTA (1933) 

15.  JTA (1933) 

16.  Baruch (1960) 

17.  Hautamäki (2005) 

18.  Hitler (1940) 

19.  Hitler (1945) 

20.  Stieve (1940) 

21.  Stinnet (2001) 

 

Hitlerin poliittinen tavoite

Adolf Hitlerin poliittisen ideologian saattelemana kansallissosialistisen liikkeen peruskivenä on kansa ja rotu. Hitleriä on arvosteltu siitä, että hänen poliittiset ajatuksensa tietyiltä osin lähestyvät evoluutioteorian kehittäjän englantilaisen Charles Darwinin (1809-1882) teoriaa luonnonvalinnasta. Eittämättä Hitlerin ideologiaan sisältyi vahvemman yksilön selviytyminen voittajana luonnonvalinnassa, mikä prosessi luonnollisesti takaa voimakkaimpien yksilöiden selviytymisen ja populaation ainakin fyysisen kehittymisen. 

Sinänsä positiivisen eugeniikkaa voitaisiin soveltaa, siinä ei sinänsä olisi mitään pahaa ja moraalitonta, päinvastoin. Kuitenkin pitäisi huomata, että Darwinismi on täysin ateistinen teoria ja ei pidä paikkaansa kuin joiltakin vähäisiltä osin, ja tietysti luonnollisessa mielessä. 

Luonnollisesti kansakunnan täytyy vaalia oman geenipohjansa kehitystä ja kulttuurinsa säilymistä, mutta peruskivenä ei pitäisi olla kansa ja rotu, vaan kansakunnan henkinen kehittyminen, jota emme selitä tässä yhteydessä enempää. 

Kansallissosialistien vallankumouksen tarkoituksena ei ollut syöstä etuoikeutettua luokkaa oikeudettomaksi luokaksi. Hitlerin mukaan sen tavoitteena oli antaa yhtäläiset oikeudet kaikille niille, jotka aiemmin olivat ilman oikeuksia. “Tavoitteemme on ollut mahdollistaa koko Saksan kansan aktiivisuus, ei pelkästään talouselämässä, vaan myös politiikassa. Tämän varmistamiseksi olemme järjestötoiminnalla saaneet kansan mukaan”²², sanoi Hitler. 

Hitlerin talouspolitiikka: irti kansainvälisten pankkien otteesta 

Muutamia esimerkkejä Hitlerin talouspolitiikasta: 

Hitler talousmalli oli talousdemokraattinen menetelmä tai sen soveltamista. AH uhmasi kansainvälisiä pankkiireja. Saksan hallitus päätti, kansallissosialistien valtaan päästyä, nujertaa kansainväliset pankkikartellit ja laski liikkeelle oman rahan. Maailman juutalaiset eli juutalaismafia vastasi julistamalla maailmanlaajuisen boikotin Saksaa vastaan.²² 

AH aloitti kansallisen velkaohjelman suunnittelemalla julkisia töitä, jotka sisälsivät tulvien hallintaa, julkisten rakennusten ja yksityisten kotien korjausta ja jälleenrakentamista sekä uusien teiden, siltojen, kanavien ja satamien rakentamista. Kaikki maksettiin rahalla, joka ei enää tullut globaaleilta yksityispankeilta.²² 

Näiden erilaisten ohjelmien arvioidut kustannukset asetettiin miljardiin kansallisen valuutan yksikköön. Tätä eivät maksaneet kansainväliset pankit, vaan Saksan hallitus, joka julkaisi vaihdon välineeksi Öffa-velkakirjat*. Kansallissosialistit saivat näin työllistettyä miljoonia ihmisiä julkisen infrastruktuurin rakentamiseen ja kaikki maksettiin Öffa-velkakirjoilla.²² 

______________ 

*) Öffa-velkakirjat: Arbeitsbeschaffungswechsel eli työnkorvaussetelit. 

Saksan Reichsmark ei ollut enää taattu kullalla, joka kuului kansainvälisille pankeille. Se oli käytännössä kuitti valtiolla tuotetusta työstä ja toimitetuista materiaaleista. Hitler sanoi: Jokaista painettua Reichsmarkia kohden vaaditaan markan arvosta työtä tai tuotteita. Valtio maksoi työntekijöille Öffa-seteleillä, joita työntekijät käyttivät maksaakseen toisilleen muista tuotteista ja palveluista. Siten Saksa loi lisää työtä ja työpaikkoja ja saksalaiset pelastuivat kansainvälisten pankkien heille virittämästä velkakuopasta.²² 

Muutamassa vuodessa Saksa voitti työttömyysongelman ja pääsi taloudellisesti tasapainoiseen tilaan, vakaaseen valuuttaan, velattomuuteen ja tilaan ilman inflaatiota. Sitä vastoin juutalaismafian globaalien pankkien hallitsemassa Yhdysvalloissa ja muissa länsimaissa kärsittiin suuresta työttömyydestä. Vaikka Saksaa uhmasi mainitun mafian julistama maailmanlaajuinen boikotti ja rahoitus ilman kansainvälisten pankkien myöntämää ulkomaista velkaa, kykeni maa elvyttämään ulkomaankauppansa. Saksalta tämä onnistui siksi, että se kävi suoraa vaihtokauppaa ulkomaiden kanssa, vaihtamalla tuotteita ja hyödykkeitä ohittamalla pankkien välikädet.²² 

A:n kansallissosialismissa voidaan nähdä pyrkimyksenä valtakunnan yhtenäistäminen panostamaan yhteisen hyvän saavuttamiseksi ja luokkaristiriitojen unohtamiseksi. Täten tavoitteena oli taloudellisen riippumattomuuden lisäämisen kautta saavuttaa enemmän vapautta kansainvälisistä riistoon ja ryöstelyyn perustuvista rahoituslaitoksista ynnä muista epäterveistä ylikansallisista pääomanimperiumeista. 

A:n poliittinen ohjelma edisti työväenluokan asemaa, edistämällä ensinnäkin työllisyyttä, yritysvoittojen jakamista työntekijöille, pääomatulojen lakkauttamista, ankaria rangaistuksia keinottelijoille sekä koroillaeläjille, trustien ja suurkauppojen sosialisoimista, eläkejärjestelmän laajentamista, yhtäläisen koulutuksen tarjoamista köyhimmillekin, lapsityön kieltoa ja pääoman herruuden lakkauttamista. Ohjelma käsitti yleensä ottaen antikapitalismin korostamista ja myös suunnitelmataloutta. Kansallissosialismissa siis osattiin taitavasti soveltaa marxilaista sosialismia, säilyttämällä silti valtiollisen itsenäisyyden ja yrittämisen vapauden (esim. maanviljelys, jalostavateollisuus ja kaupat) sekä vapautumisen juutalaismafian globaalista korollisesta ryöstöön perustuvasta velkarahajärjestelmästä. Kansallissosialismia ei siis käytetty maailman laajuisen hegemonian instrumenttina, kuten marxilaista sosialismia on käytetty. 

Yllä olevaan viitaten myös Suomessa pitäisi soveltaa kansallissosialismia ja välittömästi. Myös Suomessa on globaalien verenimijöiden etu asetettu Suomen kansallisen edun edelle.  

Kansainväliset rahoituslaitokset lainaavat rahaa maailman valtioille ottaen korkoa ja vielä koron korkoa. Kansainvälinen ^[7] pankkitoiminta on laillistettua jättiläismäistä pankkirosvousta.²³ Uutta rahaa ilmestyy kiertoon, kun asiakkaat velkaantuvat yksityisille pankeille. Velkaa ei ikinä pystytä maksamaan takaisin kokonaan. 

Koron takia velan osuus on aina suurempi kuin raha, jolla velkaa lyhennetään. Velkakierteestä hyötyvät globaalit mafian kaltaiset yksityiset pankit, jotka kahmivat korkorahat ja lainanpääoman ilmaisena rahana. Esimerkiksi korkorahaa ei siis ole luotu missään, vaan se saadaan muiden muassa velallisen yrityksen tai palkansaajan tekemän työmäärän palkasta. 

Kuten sanottu: Suomi voi siirtyä omaan valuuttaan ja luoda sen itsenäisesti. Mutta emme käsittele Suomen asiaa tässä enempää. 

___________________ 
22. Weber (2011) 

23. Rami (…2017) 

Kaitselmus nosti Hitlerin juutalaismafiaa vastaan 

Adolf Hitlerin poliittisena tavoitteena oli ensinnäkin saksan kansan yhdistäminen yhdeksi valtakunnaksi, sillä Itävalta-Unkari, Itävallan osalta oli luonteeltaan saksalainen, ja siellä asui suurelta osin saksalainen kansa. AH halusi vapauttaa Saksan Versailles’n sopimuksen häpeätahrasta, jonka “rauhan” ehdot olivat ankarat, ja  loivat pohjan toisella maailmansodalle. Sopimus sisältä erittäin raskaat korvaukset ja sopimuksen toisessa sekä kolmannessa osassa määrättiin alueluovutukset. Saksa menetti alueita Tanskalle, Ranskalle, Puolalle, Tšekkoslovakialle, Belgialle ja Liettualle.²⁴ 

A:n tavoitteena oli Saksan ja saksalaisten vapauttaminen juutalaismafian kontrollista ja vallasta, sillä kysymyksessä oli joko Saksan luhistuminen täydellisesti  kyseisen mafian “orjuuteen” tai Saksan, ja sen kansalaisten vapautuminen siitä. Luonnollisesti tämä tarkoitti myös saksalaisten kulttuuri-identiteetin ja etnisen yhtenäisyyden lujittamista, mikä yhtenä ilmenemismuotona tietysti oli kansallismielisyys ja tietynlainen ajattelu “rodun” puhtaudesta. Jos tällaisessa ideologiassa annetaan samalla arvo muille kulttuureille ja etnisille ryhmille; voimmeko enää puhua sinänsä rasistisesta ideologiasta. Tarkalleen ottaen emme, sillä jokaisella kansalla on oikeus ja velvollisuus edistää kansakuntansa hyvinvointia ja kulttuurisen identiteetin lujittamista sekä terveiden perinteiden kunnioitusta. 

Juutalaismafia kuitenkin voitti Hitlerin Saksan, missä voitossa suurta osaa näytteli huippuunsa verkostoitunut vapaamuurarijärjestö, ym. etujärjestöt, kansainvälinen velkajärjestelmä länsimainen joukkotiedonvälitys ja kansainvälinen poliittinen juonittelu. Muistamisen arvoista on, että myös toisen maailmansodan aikana Yhdysvallat, Britannia, Ranska ja Neuvostoliitto olivat voimakkaasti juutalaismafian hallinnassa. Juuri tästä syystä liittoutuneista esimerkiksi Yhdysvallat, Britannia ja Neuvostoliitto eivät suostuneet Hitlerin moniin rauhantarjouksiin. 

Mutta, mikäli Hitler ei olisi pystynyt ollenkaan pysäyttämään juutalaismafian maailmanvalloitus pyrkimyksiä, olisi ilmeisesti mainitun mafian maailmanvalta saavuttanut huippunsa jo vuosikymmeniä sitten. Tästä voidaan päätellä, että itse Jumalallinen Kaitselmus nosti Adolf Hitlerin taistelemaan juutalaismafian kammottavaa kansojen henkistä rappeuttamista vastaan ja mafian globaalia tyranniaa vastaan. Se, että Kaitselmus salli Israelin “valtion” syntymisen, toteutui muiden muassa siksi, että pirullisten Talmud-juutalaisten pohjimmainen julma, kauhistuttavan itsekäs ja läpikotaisin vallanhimoinen luonne paljastuisi kaikille kansoille. 

Markku Juutinen 

_____________________ 

24. Henig (2011) 

Lähteet 

Baruch, Bernard (1960). Baruch: The Public Years. New York: Holt, Rinehart and Winston 

Dunlop, D. M. (1954). The History of the Jewish Khazars. Schocken 

Freedman, Benjamin (1961-1975). Islam Radio. https://www.islam-radio.net/finish/power/freedman.htm ^[2] 

Hautamäki, Erkki (2005). Suomi myrskyn silmässä. Argo Kirjastus, Eesti www.argokirjastus.ee ^[8] 

Henig, Ruth (2011). Versailles and Peacemaking. 

 BBC – History – World Wars: Versailles and Peacemaking ^[9] 

Hitler, Adolf (Suomennos: 1941). Taisteluni, Werner Söderström Oy. Porvoo. 

Hitler, Adolf (19.07.1940). Puhe, kehottaa Churchilia rauhaa 

Saatavilla: http://www.youtube.com/watch?v=-LcEXOVmXwg ^[10]  

Hitler, Adolf (1945). Political Testament. Institute of Historical Review. Saatavilla: http://ihr.org/other/hitlertestament.html ^[11] 

Institute of Historical Review. Saatavilla: http://ihr.org/other/what-the-world-rejected.html ^[12] 

Internet Archive (2013). Adolf Hitler: Suurin tarina mitä ei ole koskaan kerrottu ^[13] 

Jewish Encyclopedia: Kasaari. Saatavilla: http://www.jewishencyclopedia.com/articles/4279-chazars ^[14] 

John, Robert (1988). Behind the Balfour Declaration. Institute of Historical Review. Saatavilla: http://www.ihr.org/jhr/v06/v06p389_John.html ^[15] 

JTA 17.07.1933. U.S. Envoys to World Boycott Conference in Preliminary Parley. Saatavilla: http://www.jta.org/1933/07/17/archive/u-s-envoys-to-world-boycott-conference-in-preliminary-parley-2 
^[16]JTA 04.06.1933. Westchester Non-sectarian Protest Against Hitlerism. Saatavilla: http://www.jta.org/1933/06/04/archive/westchester-non-sectarian-protest-against-hitlerism ^[17] 

Koestler, Arthur (1976). The thirteenth tribe: the Khazar empire and its heritage. New York: Popular Library 

Ostrer, Harry (2012). Legacy: a genetic history of the Jewish people. Oxford: Oxford University Press 

Rami, Ahmed (-2017). Jewish Power and Influence in U.S. and World Business and Finance – Radio Islam (islam-radio.net) ^[7] 

Sand, Shlomo (2010). The invention of the Jewish people. London: Verso 

Steinhauser, Karl (1994). EU huomispäivän super-Neuvostoliitto. Karprint Ky, Huhmari. 

Stieve, Friedrich (1940). What the World Rejected: Hitler’s Peace Offers 1933- 1939.  
^[12]Stinnet, Robert (2001). Day of deceit: the truth about FDR and Pearl Harbor. New York: Touchstone 

Taylor, A.J.P. (1961). The Origins of the Second World War. London: Hamish Hamilton 

Weber, Mark (2011). IHR. How Hitler Tackled Unemployment 
And Revived Germany’s Economy. Saatavina: How Hitler Tackled Unemployment (ihr.org) ^[18]