"Elämme pelossa, emme demokratiassa. Eliitti pelkää kansaa, minkä vuoksi se on säätänyt mielipidelakeja pelotellakseen kansaa. Siksi yhä harvempi uskaltaa kertoa todellisista mielipiteistään."

Ursula Haverbeck Dortmundin tuomioistuimessa 2007.

Kuva: iStock

50 gluteenin (intoleranssin) sävyä

HuonoVälttäväIhan okHyväErinomainen 4,22
Loading...
Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

Keliakian kuvaili jo ensimmäisellä vuosisadalla kreikkalainen lääkäri Aretaios Kappadokialainen käyttäen taudille nimeä koiliakos kreikan sanan vatsa mukaan. Kuitenkaan kukaan sen aikaisista tai myöhemmistäkään lääkäreistä ei tiennyt keliakian aiheutuvan autoimmuunireaktiosta viljan valkuaisaineelle. Asia selvisi vasta 1950-luvulla hollantilaisen lastenlääkäri Willem Dicken osoittaessa gluteenin syylliseksi. Dicken läpimurto pelasti miljoonat lapset ja aikuiset hoitamattoman keliakian tuhoilta, kuten aliravitsemus, kasvun pysähtyminen, syöpä, vakavat neurologiset ja psykiatriset sairaudet ja jopa kuolema.

Siitä lähtien valtavirran näkemys gluteeni-intoleranssista on ollut hyvin mustavalkoinen: Joko sairastaa keliakiaa, jolloin pienikin murunen gluteenia saa juoksemaan salamana vessaan, tai ei sairasta keliakiaa, jolloin voi huoletta kumota kurkkuunsa olutta ja sämpylöitä. Tämä ”kaikki-tai-ei-mitään” näkemys on johtanut siihen, että monet lääkärit kertovat gluteeniyliherkkyyttä epäileville potilailleen, joiden testeissä ei näy keliakiaa, että he vain kuvittelevat vaivan. Nuo lääkärit ovat kuitenkin väärässä.

Gluteeni-intoleranssin monet sävyt

Täyden ymmärryksen saavuttamiseksi tässä lyhyt kertaus vehnän biokemiasta ja ruoansulatuksesta.

Vehnässä on useita erilaisia proteiineja, joista gliadiini ja gluteniini ovat gluteeniosan pääkomponentit. (Gluteeni antaa taikinalle sitkon). Gliadiinilla on neljä alatyyppiä: alfa-, beeta-, gamma- ja omega-gliadiini. Vehnässä on myös sokereihin sitoutuvia agglutiniineja ja solukommunikaatioon erikoistuneita prodynorfiineja. Ruoansulatuksessa transglutaminaasit (tTG) auttavat pilkkomaan vehnän yhdisteet, jolloin muodostuu lisää proteiineja, kuten deamidoitu gliadiini (amidiryhmä poistettu) ja gliadorfiineja (gluteomorfiini).

Tärkeätä on ymmärtää, että keliakia on luokiteltu immuunireaktiona gliadiinin alfa-tyypille ja tietylle transglutaminaasille (tTG-2). On kuitenkin tiedossa, että ihmiset voivat reagoida muihinkin vehnän ja gluteenin komponentteihin, kuten gliadiinin tyyppeihin beta, gamma ja omega, gluteniini, vehnänalkion agglutiniini (WGA-lektiini), deamidoitu gliadiini ja muut transglutaminaasit, mm. tyyppi 3 (ihossa) ja tyyppi 6 (aivoissa). Tämä on merkittävä ongelma, sillä perinteiset keliakian laboratoriotestit seulovat vain alfa-gliadiinin ja tranglutaminaasi-2:n vasta-aineita. Potilas voi siis reagoida hyvin vahvasti vehnän muihin proteiineihin ja silti saada negatiivisen testituloksen keliakiaan ja gluteeni-intoleranssiin.

Keliakia on vasta jäävuoren huippu

Virallisten tilastojen mukaan keliakia vaivaa noin yhtä prosenttia väestöstä. Moni sairastaa kuitenkin keliakiaa tietämättään ja johtuen testien rajallisuudesta todellinen luku voi olla merkittävästi korkeampi. Lisäksi keliakia on vain gluteeni-intoleranssin jäävuoren huippu. Suoliston reaktiot vehnän proteiineihin on vain yksi gluteeni-intoleranssin ilmenemismuoto, joita on lukuisia muitakin ja niitä kutsutaan yhteisesti Gluteeniherkkyydeksi ilman Keliakiaa (NCGS, Non-Celiac Gluten Sensitivity). Yhteisesti sovittua diagnoosia NCGS:lle ei vielä ole, mutta yleisen käsityksen mukaan se on yliherkkyysreaktio gluteenille olematta kuitenkaan autoimmuunireaktio (kuten keliakia) tai allergiaa (kuten vehnäallergia).

On vaikeaa määritellä NCGS:n yleisyys, kun sille ei ole tarkkoja diagnostisia testejä. Nykyiset keliakiatestit seulovat vain osaa vehnän proteiineista ja lisäksi keliakiaan ja NCGS:ään liittyy hyvin monenlaisia oireita. Suurin osa olettaa keliakian ja gluteeni-intoleranssin aiheuttavan aina ruoansulatuksen häiriöitä, mutta viime aikoina diagnosoiduista potilaista lähes puolet ei kärsinyt minkäänlaisista ruoansulatuksen oireista. Lisäksi jokaista keliakiadiagnoosia kohden löytyy noin 6,4 tapausta, jotka jäävät ilman diagnoosia, sillä suurin osa niistä on epätyypillisiä tai vailla ruoansulatuksen oireilua.

Gluteeni-intoleranssi voi vaikuttaa lähes kaikkiin kehon kudoksiin, mukaan lukien vatsa, iho, lihakset, maksa, verisuonet, umpieritysjärjestelmä, aivot ja jopa solujen tuma. Keliakia ja NCGS liittyy uskomattoman laajaan kirjoon oireita ja sairauksia, jopa skitsofrenia, epilepsia, diabetes, osteoporoosi, ihottumat, psoriasis, hypotyreoosi ja hermovauriokipu. Tästä johtuen monet potilaat ja lääkärit eivät osaa edes aavistaa oireilun johtuvan gluteenista. Eräiden arvioiden mukaan jopa 5 % länsimaalaisista voi kärsiä Gluteeniherkkyydestä (keliakian kanssa tai ilman). Eräät valtavirran lääketieteen asiantuntijat jatkavat sitkeästi NCGS:n olemassa olon kieltämistä, vaikka useat laadukkaat plasebokontrolloidut tuplasokkotutkimukset ovat todistaneet sen olevan selvästi oma erityinen sairautensa.

Gluteenittomuus on edelleen paras testi gluteeni-intoleranssille

Tärkein kysymys on edelleen: ”Mikä on paras tapa todeta gluteeni-intoleranssi?” Johtuen edellä kuvatuista rajoituksista testeissä ja tautiluokituksissa paras ja luotettavin tapa useimpien asiantuntijoiden mielestä on edelleen ”gluteenihaaste”. Tämä tarkoittaa gluteenin poistamista ruokavaliosta mahdollisimman tarkkaan vähintään kuukaudeksi, jonka jälkeen palataan normaaliin ruokavalioon. Jos oireilu lievittyy tai lakkaa kuukauden gluteenittomuuden aikana ja palaa taas gluteenipitoisen ruokavalion myötä, on NCGS-diagnoosi selvä.

Joillekin erityisen herkille pelkkä gluteenittomuus ei välttämättä riitä. Jotkut gluteenittomat viljat, kuten maissi, riisi ja kaura, sisältävät proteiineja, jotka ovat rakenteeltaan tarpeeksi samankaltaisia gluteenin kanssa aiheuttaakseen immuunireaktion erityisen herkille keliakiaa tai NCGS:ää sairastaville. Lisäksi jopa puolet keliakiaa sairastavista saa yliherkkyysoireita maidon kaseiineista, mikä selittää sen, että vielä 30 % keliaakikoista saa edelleen oireita, vaikka gluteeni on poistettu kokonaan ruokavaliosta. Kannattaa siis kokeilla kuukauden gluteenihaastetta myös ilman maitotuotteita.

Vaikka nyt on olemassa aivan uusia laboratoriotestejä, jotka pystyvät seulomaan kaikki vehnän ja gluteenin proteiinit, se on toistaiseksi harvojen saatavilla, eikä käytännön tasolla voi korvata kunnon ruokavaliomuutoskokeilua.

Alkuperäinen artikkeli: http://www.huffingtonpost.com/chris-kresser/gluten-intolerance_b_2964812.html

Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

2 Kommentit

  1. Mihin perustuu kuidun saantisuositus? Maksimaaliseen leivän mussutukseen vai mihin? Miksi suurimmassa osassa maapalloa ihmiset eivät kuole paksu- ja peräsuolen syöpään, vaikka eivät edes tiedä, mitä ruis on? Mutta meitä täällä pelotellaan, että jos ei syö 6-9 palaa ruisleipää joka päivä, niin noutaja saapuu takapuolisyövän ja vaikka minkä taudin takia. Kuitenkin kaupassa 3/4 osa leipävalikoimasta on valkosta ”pullaa” eli ei ihmiset niin kauhiasti sitä ruista syö. Lukuisat suomalaiset pääsevät vaikka mistä oireistaan, kun jättävät viljat kokonaan ruokavaliosta.

    http://personal.inet.fi/koti/remeli/viljat.htm

    (3)(0)
  2. Lisämausteensa keliakiasoppaan antaa GMO,jota on suomalaistenkin pöydät pullollaan. Viimeinen niitti oli,kun kesäkuussa Suomen Rehu ja Raision Rehutehdas alkoivat valmistamaan GM rehuja elukoille. Näitä ei kuulema Monsanton mielestä ole tarvetta tutkia,vaikka GM maissin ravinto-arvo vastaa pahvia + kasvin itsensä tuottamat myrkylliset torjunta-aineet. GMO tuotteita on laskettu markkinoille,myös ilman mitään riippumatonta tutkimusta tai hyväksyntää. BAYER:in kasvitieteellinen laitos laski 2006-2007 aikana 3 GM riisilajiketta markkinoille. Käytännössä ruokakaupan maissi,riisi,karkit,soija ja jotkut maito ja lihatuotteet ovat GMO:ta. Lähitulevaisuudessa ,myös kaikki kotimaiset liha ja maitotuotteetkin,jos ei osta erikseen luomua :/

    (3)(0)

Jätä vastaus TIMO Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei tulla julkaisemaan.Pakolliset kentät on merkitty *

*