Kolumni: Omenasorvi

Artikkeli katsottu 360 kertaa, Antti Autio, 20.08.2011 Tulosta

Tein kesälomamatkalla tärkeän hankinnan. Satuin käymään isommassa kaupungissa, jossa on eräs ruotsalainen, miesten tiimariksikin mainittu kauppa. En ole shoppailijatyyppiä, suorastaan inhoan kaman kertymistä nurkkiin. Mutta nyt liikkeen kyltin nähdessäni mieleeni muistui talvella näkemäni esitys, jossa sukulaismies esitteli hankintaansa. Innostuneena hän julisti ostaneensa aiemmin vuoden turhakkeena pitämänsä laitteen, omenasorvin. Lähes kyyneleet silmissä, helppoheikkimäisin sanankääntein hän esitteli sen toimintaa. Olin vaikuttunut. Tuollainen pitäisi joskus saada. Mainitusta kaupasta se kapine löytyikin, eikä ollut edes kallis.

Viimeksi olen ollut näin liekeissä jonkin teknisen vempaimen kanssa varmaan vuonna 1981, jolloin olin mukana käynnistämässä juuri koneremontista tullutta katepillaria. Yleensä tekniset laitteet eivät minua innosta. Uusi tietokone, auto tai järjestelmäkamera on vain välttämätön apuväline, ei muuta. Katepillarit ovat tietysti asia erikseen. Omenasorvi suorastaan lumosi tyylipuhtaalla tarkoituksenmukaisuudellaan. En lakkaa ihmettelemästä sen toimintaa. Laite kuorii omenan, poistaa siemenkodan ja viipaloi hedelmän. Muutamalla kammen pyöräytyksellä omena jalostuu kauniiksi omenaiseksi spiraaliksi.

Meillä on leivottu paljon omenapiirakkaa viime aikoina. Välipalaksi on syöty nyt omenoita, jäätelön kanssa ja ilman. Ennen niin vaivalloiseksi koettu omenan kuoriminen lapselle on nyt yhtä juhlaa. Kilotolkulla eri lajikkeita on sorvattu. Parhaan tuloksen antavat mahdollisimman pyöreät lajikkeet, kuten Golden Delicious. Eräänä iltana kysyin, haluaisiko joku omenaa iltapalan kanssa, käsiä ei enää noussut. Vaikka omenan käsittely olisi kuinka kätevää ja hauskaa, ruoan haaskaamiseen en syyllisty. Omenantyöstöintoni laimeni, laitteelle oli keksittävä vaihtoehtoista käyttöä. Niinpä olenkin viime aikoina ruokakaupassa katsellut erilaisia hedelmiä, vihanneksia ja juureksia sillä silmällä. Pienimuotoisia kokeita on jo tehtykin. Esimerkiksi perunamuusiin potut pyöräyttää hetkessä. On vain valittava perunat jo kaupassa tuota tarkoitusta silmälläpitäen, mahdollisimman pyöreitä ja isoja. Siemenkotatoiminto pois ja pottu koneeseen. Kyllä lähtee. Porkkanoiden ja muiden hedelmien kanssa koetyöstöt ovat vielä kesken.

Kohta koittaa kaikkien omenasorvareiden kulta-aika, sillä kotimaisten omenien sato on kypsymässä. Sormet suorastaan syyhyävät. Varsin työläänä koettu omenoiden esikäsittely ennen hillon keittämistä on muisto vain. Ei enää runneltuja rystysiä eikä kirveleviä nirhaumia sormissa. Valkeat Kuulaat, Punakanelit, Huvitukset ja Antonovkat kuoriutuvat ja viipaloituvat kattilaan yhdessä hujauksessa. Eipä ole enää kuorijasta kiinni omenahillon teko! Ostohilloja ei ensi talvena meidän perheessä pannukakulle levitellä. Kauan eläköön omenasorvi!