Magneettimedia
YlivieskaLahtiOulu
Tänään on: 21.05.2013
  • Etusivu
  • Lukijat
    • Jakelupalaute
    • Kysy lakimieheltä
    • Mielipidekirjoitus
    • Lukijan kuva
  • Arkisto
  • Magneettimedia
    • Sivukartta
    • Ilmoitusmyynti
      • Mediakortti
      • Verkkomedia

Login

Aihealueet

  • Autoilu ja tekniikka
  • Ei kategoriaa
  • Historia
  • Kolumnit
  • Koti
  • Kysy lakimieheltä
  • Lukijan palsta
  • Talous
  • Terveys ja hyvinvointi
  • Uutiset
  • Vapaa-aika
  • Videot
  • Yhteiskunta

NÄKÖISLEHTI

Ylivieska | Oulu | Lahti

Arkisto

Uutisanalyysi: Egypti, pulmien pyramidi

Artikkeli katsottu 249 kertaa,  Riikka Söyring, 05.02.2011 Tulosta

Uutisanalyysi: Egypti, pulmien pyramidi

Presidentti Hosni Mubarak oli läntisten etujen uskollinen  puolustaja. Miksi hänet siis vaihdetaan?

Egypti eli Egyptin arabitasavalta sijaitsee Pohjois-Afrikassa ja on väkiluvultaan suuri sekä sijainniltaan tärkeä maa länsivalloille. Se on ollut Yhdysvaltain ja NATOn tärkein liittolainen alueella. Vaikka Egypti virallisesti on tasavalta, käytännössä se on ollut diktatuuri. Poikkeustilalaki on ollut voimassa keskeytyksettä vuodesta 1967. Suhteet rajanaapuriin Israeliin ovat sähköiset: Israel rakentaa maiden väliselle rajalle 250 km pitkää sähköaitaa, joka varustetaan valvontakameroin.

Osa Egyptin hankaluuksista alkoi Assuanin padosta.
Assuanin pato on Assuanin lähelle Egyptiin, Niilin ensimmäisen kataraktin läheisyyteen vuonna 1970 valmistunut, Neuvostoliiton ja Egyptin hallitusten alulle laittama rakennushanke. Sen avulla saatiin hallintaan Niilin vuosittaiset tulvat satojen kilometrien matkalta.

Assuanin läheisyydessä Niilissä on kaksi suurta patoa. Ensimmäinen  valmistui vuonna 1902. Vuonna 1960 alettiin rakentaa uutta patoa Kiinan ja Neuvostoliiton tuella. Sen takana sijaitsee tekojärvi Nasserjärvi. Padon mukana rakennettu sähkövoimala kattaa noin 15% tai alle Egyptin sähköntarpeesta.

Haittapuolena on se, että ennen Egyptin pellot hedelmöittänyt, Niilin mukanaan kuljettama hedelmällinen muta jäi myös padon taakse ja Egyptin Niilin varrella sijaitsevan kapean viljeltävän kaistaleen maaperä alkoi köyhtyä. Maatalous sai kovan iskun, ja Egypti joutui turvautumaan viljan tuontiin entistä suuremmassa määrin.

Vuonna 1991 IMF pakotti Egyptille tappavan tuhoisan SAP-rakennesopeutusohjelman. Meneillään oli parhaillaan Persian lahden sota. Egypti saisi anteeksi multimiljardeja käsittävät aseosto-velkansa Yhdysvalloille, jos se hyväksyy IMF:n ehdot. Seurauksena oli kaiken yksityistäminen, ruoan hintojen sääntelyn lakkauttaminen, jolloin hinnat kohosivat sekä talouden epävakaus. Mubarakin hallintoa ylistettiin länsimediassa IMF:n mallioppilaaksi.

Egyptin kautta kulkevat myös suuret öljykuljetukset. Eikö siis Egyptin vakaus olisi hyödyksi Yhdysvalloille? Kyllä, mutta toisaalta Yhdysvallat myös hyötyy epävakaudesta. Epävakaus nostaa öljyn hintaa, ja koska lähes kaikki öljyllä ja maakaasulla käytävä vaihtokauppa tapahtuu dollareissa, öljyn hinnan nousu lisää dollarien kysyntää. Tärkeää on myös huomata, että Yhdysvallat pyrkii heikentämään Egyptin entisen siirtomaaisännän Englannin asemaa Egyptissä ja Lähi-Idässä, samalla kun se vahvistaa omaansa Pohjois-Afrikassa.

Lehtikuvista ja uutiskatsauksista voi nähdä, että kadulla kruisailevat tankit ovat amerikkalaisia. Egyptin poliisivoimat ja armeija ovatkin täysin Yhdysvaltain kustantamat. Egypti saa vuodessa noin miljardin edestä sotilaallista apua pelkästään Yhdysvalloista. Tästä on ollut myös se hyöty, että Yhdysvallat on pystynyt ”ulkoistamaan” omien vankiensa kidutuksen Egyptille, ja vankeja onkin kuljetettu Egyptiin ”syväkuulusteltaviksi”. Toinen Egyptissä pelaava, Englanti sekä brittien MI 6, on ulkoistanut omien vankiensa kidutukset Egyptin lisäksi Uzbekistanille, jota myös  Yhdysvallat käyttää samoihin tarkoituksiin. Egyptin merkitys Yhdysvaltain ja Britannian likaisen työn hoitajana ja suurena vankileirinä, on läntisten demokratoiden perinteiden mukaista. Kun ei itse tee, ei ole syyllinen – vaikka rahoittikin toiminnan.

Egyptissä Yhdysvallat on pyrkinyt varmistamaan itselleen voittokäden kaikilla rintamilla, ja se selittää osittain myös Yhdysvaltain hallinnon viikon sisällä suorittaman 180 asteen täyskäännöksen: ensin Yhdysvaltain varapresidentti Joe Biden ilmoitti julkisesti, että ”Mubarak ei ole diktaattori”, sitten ulkoministeri Hillary Clinton kertoo Egyptin hallituksen olevan vakaa ja yhä liittolaisemme ja lopulta presidentti Barack Obama kehottaa demokratiaan.

”Demokratisoimisen” varjolla Yhdysvallat on sekaantunut monen maan sisäpolitiikkaan.

Poliittiseen valtapeliin kuuluu termi ”tasapaino”. ”Tasapainottamalla” pidetään huoli omista eduista. Tukemalla maan hallitusta – kuten Yhdysvallat on Egyptissä tehnyt – varmistetaan hallituksen uskollisuus. Samaan aikaan tuetaan oppositiota – kuten Yhdysvallat on Egyptissä tehnyt – pidetään kurissa hallitusta. Oppositio toimii vipuna ja keinona kiristämiseen. Jotta varmistettaisiin oma etu, tuetaan myös kansalaisjärjestöjä – kuten Yhdysvallat on Egyptissä tehnyt. Tukemalla kansalaisjärjestöjä taloudellisesti ja/tai soluttamalla ne omilla miehillä, kyetään asioita ohjailemaan myös sivusta käsin. Kansalaisjärjestöt ovat valmiina käyttöönotettaviksi siltä varalta, että romahdus tulisi.

Tässä ei pitäisi olla mitään uutta, Yhdysvallat teki tätä myös Suomessa mm. SDP:n kautta. CIA alkoi tukea SDP:n toimintaa vuonna 1949. Samaan aikaan SDP sai rahoitusta myös idästä. Puskurivaltiona idän ja lännen välillä Suomi oli kiinnostuksen kohteena, ja sen politiikan ohjailu ulkoa käsin nähtiin tarpeelliseksi.

Ei ole myöskään epätyypillistä poliittisessa valtapelissa perustaa tai ottaa haltuun jo olemassa oleva puolue, joka tarjoaa näennäisen vaihtoehdon valtapuolueille. Ottaen huomioon kuinka kontrollissa valtamedia on, tällaisen puolueen tunnistaa yleensä sen saamasta palstatilasta sekä uutisoinnin laadusta.

Demokratisoimisessa on Pohjois-Afrikassa ja Lähi-Idässä pääasiassa käytetty Moslem Brotherhood-järjestöä ja kansalaisjärjestöjä sekä sotilaallista interventiota kuten Afganistanissa. Moslem Brotherhood merkitsee Muslimien Veljeyttä.

Egyptissä uskonnollisten ryhmien ja puolueiden olemassa ololle on perustuslaillinen kielto. Siitä huolimatta Moslem Brotherhood-järjestön jäsenet muodostavat hallituksessa opposition. Heidät on valittu sinne ”riippumattomina”.

Myös britit käyttävät Moslem Brotherhood-järjestöä, samoin kuin useat muut läntiset tiedustelut. Brittien salainen palvelu on käyttänyt järjestöä Britannian intressien edistämiseen aina 1940-luvulta asti. William Baer, entinen tiedustelupalvelun agentti kertoo CIA:n käyttäneen järjestöä Egyptin presidentti Nasserin heittämiseen yli laidan.

Demokratisoimista rahoitetaan pääasiassa kahden amerikkalaisen järjestön, NED:in (National Endowment for Democracy) ja FH:n (Freedom House) kautta. Sekä NED:lla että FH:lla on kytköksensä Yhdysvaltain kongressiin, CFR:n (Council on Foreign Relations) ja amerikkalaiseen liike-elämään sekä kauppakamariin. NED:in ja FH:n tiedetään olevan kytköksissä myös CIA:n.

NED perustettiin Ronald Reaganin hallinnon aikana sen jälkeen, kun CIA:n rooli hallitusten kaatajana kävi liian ilmeiseksi, ja alkoi paljastuskirjoitusten ja -kirjojen vyöry. Freedom House toimii aktiivisesti ja julkisesti Egyptissä. Yhdysvaltain hallitus kestitsi vuonna 2008 Condoleezza Ricen johdolla egyptiläisiä kansalaisjärjestöjen edustajia ja järjesti näille koulutusta kansanliikkeen johtamisessa, vaikka Egypti virallisesti oli Yhdysvaltain liittolainen.

Freedom Housen
omat tiedotteet kertovat, että ”Freedom Housen ponnistukset voimauttaa uusi sukupolvi (demokratian) advokaatteja on tuottanut tuloksia. Uusi sukupolvi-ohjelma, jota toteutetaan Egyptissä on ollut menestys sekä paikallisesti että kansainvälisesti…vierailulla olleet kansalaisjärjestöjen edustajat saivat koulutusta  amerikkalaisessa demokratiassa, asioiden ajamisessa…kansanjoukkojen liikekannalle panossa, johtajuudessa, strategisessa suunnittelussa ja Washingtonissa sijaitsevien taloudellisten tukijoiden kanssa verkottumisen eduista…Egyptiin palaamisensa jälkeen järjestöjohtajat saivat pieniä rahalahjoituksia…Facebook ja SMS-viestintä keinona…”  Myös valikoituja bloggaajia on koulutettu asioiden esille tuomisessa ja mielikuvien ohjailussa sekä internetin hyödyntämisessä.

WikiLeaksia on niin ikään hyödynnetty. Juuri sopivalla hetkellä WikiLeaks julkaisi paljastussähkeen Yhdysvaltain Kairossa sijaitsevalta lähetystöltä. Sähke kuvailee laajasti poliisin sisäministeriön suojeluksessa harrastamaa kidutusta niin kuin siitä on kertonut henkilö, jota kuvaillaan aktivistiksi. Sähkeen mukaan lähetystö oli yhteydessä ko. aktivistiin vuosien 2008 ja 2009 ajan, mikä sopii ajoituksellisesti yhteen venäläis- ja brittimedian arvioiden kanssa eli että Yhdysvallat on todellisuudessa suunnitellut Mubarakin kaatamista jo noin kolmen vuoden ajan.

Egyptiläistä kansannousua johtaa siis tällä hetkellä Yhdysvalloista käsin rahoitettu ja ohjelmoitu joukko ihmisiä, joille presidentti Obama on roolimalli ja amerikkalainen demokratia esikuva. Kotona Yhdysvallat tiukentaa kansalaisiin kohdistuvaa valvontaa ja lakeja, joilla heidän oikeuksiaan ja vapauksiaan rajoitetaan.

Kun kansannousun raivo saadaan ohjattua kansallista nukkehallitusta vastaan, varmistetaan ettei juuri kukaan tule kurkistaneeksi sinne, missä lankoja pidellään: Yhdysvallat, IMF, Maailmanpankki ja Britannia. Laajempi konteksti jää tarkastelematta: muiden valtioiden ja instanssien sekaantuminen kansallisvaltion sisäpolitiikkaan.

Hallituksen vaihto takaa halutunlaisen politiikan jatkuvuuden samalla kun luodaan illuusio siitä, että muutosta olisi tapahtunut. Yhdysvaltain ja Englannin intresseissä ei ole demokratia Egyptissä vaan vain ja ainoastaan ylläpitää omia sekä taloudellisten eturyhmien intressejä so. uusliberaalia talousmallia, jolla omaisuus pysyy sijoittajien hallussa.

Lähteet:
Egypt Rocked by Deadly Anti-Government Protests
http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/ulkomaat/2425053/israel-rakentaa-sahkoaitaa-egyptin-rajalle
http://www.telegraph.co.uk/news/worldnews/africaandindianocean/egypt/8289698/Egypt-protests-secret-US-document-discloses-support-for-protesters.html
http://wikileaks.ch/Evidence-of-torture-and-repression.html
http://www.guardian.co.uk/news/blog/2011/jan/30/egypt-protests-live-updates
International Center for Non-Violent Conflict
CIA World Fact Book https://www.cia.gov/library/publications/the-world-factbook/geos/eg.html
http://www.freedomhouse.org/template.cfm?page=66&program=84
http://www.freedomhouse.org/template.cfm?page=115&program=84&item=87
1954-1970: CIA and the Muslim Brotherhood Ally to Oppose Egyptian President Nasser
http://www.freedomhouse.org/template.cfm?page=66&program=84
Finian Cunningham, Egypt: US-Backed Repression is Insight for American Public, Global Research, January 28, 2010
http://www.csmonitor.com/World/Backchannels/2011/0127/Joe-Biden-says-Egypt-s-Mubarak-no-dictator-he-shouldn-t-step-down
http://www.presstv.ir/detail/162467.html
http://www.youtube.com/watch?v=yTbdnNgqfs8
SDP:n rahoitus

Aiheeseen liittyvät jutut:

  1. Kommentti: Kuka tai mikä on väri- ja kukkavallankumousten takana?

Arvostele artikkeli:


HuonoVälttäväIhan okHyväLoistava! (59 pistettä, 13 ääntä)
Loading ... Loading ...


Uutiset Egypti, IMF, mellakka, mielenosoitus

Uusimmat

  • Historiallinen tapaus: 9/11-totuusliikkeen todisteet oikeudessa
  • Walesin tuhkarokkoepidemian suurin ryhmä ovat 10 – 18-vuotiaat lapset
  • Brittien tuhkarokkohuijaus Walesissa: 8 varmistettu ja 302 ”väärää diagnoosia”
  • Miksi useimmat dieetit epäonnistuvat
  • Epäillyn oikeus avustajaan esitutkinnassa

Uusimmat kommentit

  • Kari Luoto: Historiallinen tapaus: 9/11-totuusliikkeen todisteet oikeudessa
  • Morpheus: Magnesiumkloridi
  • Repe: Historiallinen tapaus: 9/11-totuusliikkeen todisteet oikeudessa
  • Real life Today: Historiallinen tapaus: 9/11-totuusliikkeen todisteet oikeudessa
  • Real life Today: Historiallinen tapaus: 9/11-totuusliikkeen todisteet oikeudessa

Aihealueen muut jutut

  • Gm-ruoat pannaan allergikkojen lautasilta ~ Terveys ja hyvinvointi, Uutiset 17 December, at 07 : 15 AM
  • Fysiikan lait eivät ole samanlaiset joka puolella universumia ~ Uutiset 10 December, at 07 : 16 AM

7 kommenttia


  1. Riikka Söyring, 2 vuosia sitten Vastaa

    Britannian entinen suurlähettiläs Uzbekistanissa, Craig Murray, kertoo ihmisoikeustilanteesta ja poliittisista kiemuroista monessa artkkelissa http://www.craigmurray.org.uk/archives/4_uzbekistan/

    Tykkää: Thumb up 4 Thumb down 1


  2. yit, 2 vuosia sitten Vastaa

    oikein.

    Tykkää: Thumb up 3 Thumb down 1


  3. Petteri, 2 vuosia sitten Vastaa

    Hello!

    MIelenkiintoisia tekstejä sinulta. Kieltämättä. Ja on jopa aivan loistavaa, että joku tuo uudenlaisen näkökulman meidän länsimaisen median aivopesemiin mieliimme. Kaikki ei ole todellakaan niin mustavalkoista kuin näyttää.

    Kävin tutustumassa sivullaisi pikaisesti muihin kirjoituksiin ja erikoisesti kiinnosti se, mitä olit kirjoittanut EU:sta ja sen intresseistä. Suomelle on tällä hetkellä valittu vain ja ainoastaan rahoittajan rooli EU:n itälaajentumista silmälläpitäen. Sen jälkeen “mallioppilas” saa mennä, kunhan se on ensin kupattu kuiviin.

    Näin siis.

    Thumb up 10 Thumb down 1


  4. Riikka Söyring, 2 vuosia sitten Vastaa

    Suomalainen demokratia ja vaalivilppi: vaalivirkailija ja entinen kansanedustajaehdokas kertoo kuinka vaalivilppiä tapahtuu

    http://www.youtube.com/watch?v=goIDq_oRbEY

    -Olemme jo äänestäneet puolestasi ;)

    Thumb up 6 Thumb down 1


  5. Riikka Söyring, 2 vuosia sitten Vastaa

    Syventävää tietoa USAn kuvioista Egypytissä, ja miten kaikki kytkeytyy Tunisiaan, Marokkoon, Jemeniin, Libyaan, Syyriaan, Israeliin jne

    http://www.marketoracle.co.uk/Article26106.html

    Tykkää: Thumb up 3 Thumb down 1


  6. Riikka Söyring, 2 vuosia sitten Vastaa

    Liitteeksi Egypti-juttuun: Washington Post-lehti kertoo, että CIA:n johtaja Leon Panetta ilmoittaa arvionaan Mubarakin luopuvan vallasta tänään.

    CIA ilmoittaa amerikkalaisessa lehdessä, ei Mubarak tai Egyptin hallitus.

    ———-

    Breaking News Alert: ‘Strong likelihood’ Mubarak will step down tonight, CIA director says
    February 10, 2011 11:07:27 AM
    —————————————-

    CIA Director Leon Panetta, in testimony before a House intelligence committee Thursday, said, “There is a strong likelihood that Mubarak will step down this evening,” referring to the Egyptian president.

    http://link.email.washingtonpost.com/r/3873VC/5CZTUA/9KI8UQ/8NS4W3/5SQB4/MQ/h

    Tykkää: Thumb up 3 Thumb down 1


  7. Riikka Söyring, 2 vuosia sitten Vastaa

    Kiinnostavia muistutuksia siitä, mitä media ja asiantuntijat sanoivat Egyptistä ja Tunisiasta…ja kuinkas sitten kävikään:

    egypt
    By David Keyes, who is the director of CyberDissidents.org, an organization that highlights the writings and activities of dissident bloggers. The opinions expressed are his own.
    Moments ago, Egypt’s dictator, Hosni Mubarak, stepped down after 30 years in power — following on the heels of Tunisia’s dictator who fled his country after ruling for 23 years.
    At this remarkable moment in Middle Eastern history, it is worth recalling what scholars, diplomats and pundits said in years past about stability in Egypt and Tunisia. This jog down memory lane is one of those delicious moments where the experts are yet again proved ignorant of the present and incapable of predicting the future.
    In 2007, then US ambassador to Egypt, Francis Riccardione, declared that the country was the “rock of stability in this region.” Two weeks ago, Secretary of State Hilary Clinton said, “the Egyptian government is stable” and State Department spokesman PJ Crowley echoed that Egypt was an “anchor of stability.”
    To any student of history, all of this was eerily reminiscent of Jimmy Carter’s pronouncement on the eve of the Iranian revolution that the country was an “island of stability.” At midnight on December 31, 1977, Carter raised a glass of champagne and toasted Mohamed Reza Pahlavi, proclaiming that the Shah enjoyed “his people’s total confidence.” Just before the Iranian autocrat was toppled, Britain’s ambassador in Iran said, “There has been little or no evidence of unrest among the urban poor.” That year, Pahlavi boasted,“Nobody can overthrow me. I have the support of 700,000 troops, all the workers and most of the people.”
    Days ago, as over a million people fearlessly gathered to protest corruption and dictatorship in Egypt, Al Jazeera declared without a hint of irony that the Egyptian people were famous for their apathy. The New York Times described the Egyptian public as “apolitical and largely apathetic.” There were, of course, elements of truth to these caricatures, but much greater humility was called for. The Egyptian people were apathetic — until suddenly one day they weren’t. Egypt was a rock of stability — until suddenly one day it wasn’t.
    Steven Cook of the Council on Foreign Relations was not exaggerating when he wrote recently that “many of my colleagues considered Ben Ali’s Tunisia as among the most stable of stable political systems.” Journalists who covered the region were fond of saying that despite his heavy-handed tactics, censorship, rampant corruption and authoritarianism, Tunisia under Ben Ali was stable, moderate, literate and relatively prosperous. They also claimed that Ben Ali was here to stay. In late 2009, The Economist confidently asserted that even after more than two decades in power, the dictator’s reign “is by no means over yet.”
    In 2003, renowned foreign correspondent, Georgie Anne Geyer, wrote a book titled “Tunisia: A Journey Through a Country That Works.” On one of her many visits to the country, Geyer sat in a cafe in Sidi Bou Said — the same city, ironically enough, where the Jasmine Revolution was sparked. For several hours she relaxed and was “as happy as the black and white cats that were leaping from rooftop to cafe and from cafe to exquisite doorway in the magical city.” Charming.
    Tunisians were “admiring all the lovely things in the shops and lingering over coffee and drinks in the picturesque little restaurants and bars. I looked, but I did not see any revolutionaries marching down the streets promising the perfect society, nor any utopian dreamers who would either be crushed by the tanks of the righteous when the revolution came or be destroyed by their own grandiosity. I saw no-one who looked even a bit afraid and no-one who looked remotely persecuted.”
    Geyer saw no revolutionaries, no fear and no persecution for the same reason that Walter Duranty saw no famine in the Soviet Union in the 1930s — he did not want to see it. There is no limit to man’s ability to deceive himself. Tunisia was a “country that worked” — until one day it didn’t. Simmering beneath the facade of stability were decades of repression and marginalization. Tunisians loathed the corrupt and pompous gang that ruled over them.
    All one really needed to know about Tunsia is that it was ruled by just two men since its founding 55 years ago. Ben Ali treated his people as children, unworthy of political freedom and incapable of choosing their leader. So did Mubarak who eliminated opposition and ruled for three decades. Both dictators fought jihadists and so the West showered them with praise. Professors, pundits and the press were all too eager to explain in exquisite, lofty rhetoric why Arabs weren’t quite ready for pesky democratic rights and inherently unstable liberty.
    “[T]he Tunisia experience,” wrote Geyer in 2003, “spoke a daring truth — that not all people are immediately ready for democracy … [Tunisians] didn’t need any revolutions, nor even any rebellions; and unless every indicator was wrong, Tunisians were still willing to give their leaders a long political leash as they continued to make their way through the minefields of development and change.” What she ignored, along with almost everyone else, is simple truth that the number of double thinkers in closed societies is almost always higher than we imagine and the number of true believers lower.
    One month ago, few would have entertained the thought that Mubarak’s regime was about to collapse. Almost no one saw the fall of the Soviet Union coming either. In 1982, Sovietologist Severyn Bailer proclaimed that the USSR “will not go bankrupt … like the political system it will not collapse.” John Kennith Galbraith spoke of a thriving Soviet economy and E.A. Hewett claimed in 1988 that Soviet citizens enjoyed “massive economic security.”
    Secretary of Defense Robert Gates confessed that “virtually no one in the defense or intelligence business predicted that the Soviet Union was bound for the dustbin of history until it hit bottom.” It was left to imprisoned poets like Andre Alamrik to presciently ask “Will the Soviet Union Survive Until 1984?”
    There has been much talk — and will be much more — about what exactly toppled Ben Ali and Mubarak. Why now and not last year or a decade ago? The short answer is that we haven’t a clue and probably never will. The mighty Black Swan emerged from her shadowy nest and once again made fools of everyone. We should learn from this experience — although if history is any indicator, we won’t.
    David Keyes can be reached at david@cyberdissidents.org.

    http://blogs.reuters.com/great-debate/2011/02/11/the-experts-were-wrong-again/

    Tykkää: Thumb up 3 Thumb down 0


Jätä vastaus

Napsauta peruuttaaksesi vastauksen.

Aihealueet

Kolumnit

Koti

Talous

Terveys ja hyvinvointi

Uutiset

Vapaa-aika

Yhteiskunta

Valikko

Etusivu

Palaute

Arkisto

Ilmoitusmyynti

Käyttöehdot

© 2011 Magneettimedia. Kaikki oikeudet pidätetään.