Rauhanpalkinto keino uhkailla Kiinaa?

Artikkeli katsottu 108 kertaa,  F. William Engdahl, 16.12.2010 Tulosta

Lähes virheettömällä ajoituksella norjalainen Nobel Rauhanpalkintokomitea julisti syksyllä vuoden 2010 Nobelin Rauhanpalkinnon voittajaksi kiinalaisen kriitikon ja poliittisen aktivistin Liu Xiabon. Ilmoitus palkinnosta tuli juuri, kun Yhdysvaltain valtiovarainministeriön johtaja Timothy Geithner pyrki painostamaan Kiinaa, jotta Kiina myöntyisi valuuttansa yuanin revaluaatioon; liike joka ei juurikaan vaikuttaisi dollarin kehnoon kurssiin mutta aiheuttaisi suurta harmia Kiinan taloudelle. Nobel-palkintoteatteri on osa pitkään jatkunutta painostusta, jota Washington harjoittaa Kiinaa kohtaan.

Palkinto kiinalaiselle vangitulle toisinajattelija Liu Xiabolle ei selvästikään ollut sattumaa. Pikemminkin se on osa pitkäkestoista strategiaa. Ei niinkään muutaman norjalaisen parlamentinjäsenen taholta, vaan maailman eliittipiirien, joilla pyritään estämään Kiinan nousu johtavaksi maailman taloudeksi. Heidän ja Yhdysvaltain näkökannalta katsottuna Kiina täytyy ahdistaa pienemmäksi.

Rauhanpalkintoa ympäröivä mediakohu on tarkkaan laskelmoitua teatteria: Kiina yritettiin saada menettämään kasvonsa maailman silmissä. Aseena käytetään ihmisoikeuksia ja kansalaisjärjestöjen eli NGO-verkostoa, jota Washington kontrolloi sekä suoraan että epäsuorasti.

Tällä yrityksellä on tuskin sen enempää menestystä kuin Washingtonin yrityksillä lietsoa levottomuutta Tiibetissä Dalai Lamaan kytköksissä olevissa piireissä  vuonna 2008 , tai kun Washington salaa rohkaisi levottomuuksia Kiinan Xinjiangin provinssissa heinäkuussa 2009, tai kun Washington pyrki laukaisemaan destabilisaation Kiinan naapurtissa, Myanmarissa vuonna 2007 – niin kutsutun Saframivallankumouksen.

Näitä neulanpisto-operaatioita hoitelevat tahot ovat tietoisia tästä. Se, mitä todella on tekeillä, on kansainvälisen ilmapiirin valmistelu Kiinan vastaiseksi. Kiinalle rakennetaan uutta “vihollisen imagoa” entisen ystävän ja kumppanin roolin tilalle. Strategia on riskialtis, mutta sillä on juurensa Yhdysvaltain geopoliittisen tilanteen aseman epätoivoisuudessa.

Liu Xiaobon erikoiset ystävät

Vanha sanonta “seurastaan mies tunnetaan” kannattaa huomioida, kun tarkastellaan tuoreen Nobel-voittajan taustaa.

Liu Xiaobo oli Kiinan PEN Centerin puhemies aina vuoteen 2007, ja hänellä on nytkin paikka johtokunnassa, ainakin PEN Internationalin kotisivujen mukaan. PEN ei ole mikä tahansa satunnainen kirjoittajien kerho. PEN on olennainen osa anglo-amerikkalaista ihmisoikeus-, yksityis- ja demokratiajärjestöjen verkostoa, ja jota on usein käytetty sen sponsorien  poliittisten ja geopoliittisten tarkoitusperien saavuttamiseen.

PEN on omien sanojensa mukaan maailman vanhin ihmisoikeusjärjestö. Sen perusti 1920-luvulla Lontoossa kaksi silloisen brittiläisen imperiumin johtavaa geopoliittista strategia, G.B. Shaw ja H.G. Wells. PEN: ia tukee yksityisten amerikkalaisten ja eurooppalaisten säätiöiden ja korporaatioiden muodostama verkosto, johon kuuluu mm. taloussivusto Bloomberg, Norjan ulkoministeriö ja joukko muita “jotka haluavat pysyä tuntemattomina”. PEN haluaa muodostaa jotain, jota se kutsuu “maailman kulttuuriksi”. Maailman kulttuuri haiskahtaa epäilyttävästi samalta kuin anglo-amerikkalainen teema “Maailmanhallitus” tai David Rockefellerin “Uusi maailmanjärjestys”.

PEN on osa laajempaa verkostoa, jota kutsutaan nimellä International Freedom of Expression Exchange eli IFEX. Kansainvälinen sananvapautta ja ilmaisua puolustava verkosto IFEX pitää päämajaansa Kanadassa, ja siihen kuuluu noin yhdeksänkymmentä eri kansalaisjärjestöä (NGO). IFEXiin kuuluu washingtonilainen Freedom House sekä NED, National Endowment for Democracy. Freedom Housea rahoittaa Yhdysvaltain ulkoministeriö.

Freedom House luotiin 1941 edistämään Yhdysvaltain osallistumista II maailmansotaan, ja sitä käytettiin kylmän sodan aikana levittämään antikommunistista propagadaa. Viime aikoina se on keskittynyt pääasiassa kansalaisjärjestön ominaisuudessa edistämään tiettyjen tahojen toivomaa epätasapainon luomista sellaisissa maissa kuin Tiibet, Myanmar, Ukraina, Gruusia (Georgia), Serbia ja Kirgistan.

Freedom Housen puhemies oli pitkään CIAssakin johtajana työskennellyt  James Woolsey. Kirjailija Bette Bao Lord oli näkyvässä osassa International Committee for Tibetin kautta Tiibetin vuoden 2008 mellakoiden aikana.  Freedom House työskentelee läheisesti sijoittaja George Sorosin Open Society-instituuttien sekä Norjan ulkoministeriön kanssa edistääkseen sellaisia asioita kuin Washingtonista käsin rahoitettua Tulppaani-vallankumousta, joka nosti  Washingtonille ystävällismielisen diktaattorin, huumeparoni Kurmanbek Bakiyevin valtaan.

Tiananmen 1989: vähän tunnettu tarina

Nobel-komitea perusteli Liun palkintoa hänen roolillaan Tiananmenin aukion protestissa, sekä hänen osallisuudellaan Charter 08:n kirjoittamiseen. Time-lehden mukaan Charter 08 on manifesti, joka “kutsuu demokratiaa ja poliittista reformia oppresiivisessa kommunisti-Kiinassa”.

Liu Xiaobo opetti newyorkilaisessa eliittikoulussa Ivy League Columbia Universityssa keväällä 1989, ja lensi sieltä Kiinaan ottaakseen johtoroolin Tiananmenin aukion protesteissa Pekingissä.

Läntiset mielikuvat Tiananmenin aukion tapahtumista perustuvat pääasiassa CNN-televisioyhtiön välittämiin kuviin. Vain harva tietää, että Tiananmenin aukion protestit olivat Yhdysvaltain tiedustelun varhainen yritys sekaantua Kiinan sisäisiin asioihin. Kiinan jälkeen näitä Washingtonista ohjattuja  Väri-vallankumouksiksi kutsuttuja on ollut muuallakin: Serbiassa Milosevicia vastaan, Ukrainassa Oranssi-vallankumous, Gruusiassa Ruusu-vallankumous etc. Tarkoituksena on aina nostaa Washingtonille ystävällinen hallitus valtaan.

Mies, joka yllytti presidentti G.H. Bushia ankariin sanktioihin Pekingiä kohtaan Tiananmenin jälkeen, oli Yhdysvaltain suurlähettiläs James R. Lilley, Bushin pitkäiaikainen ystävä ja CIAn virkailija. Todellisuudessa Lilley lienee tällöin johtanut detabilisaatio-operaatiota. Gene Sharp Bostonin Albert Einstein Instituutiosta oli hänkin Tiananmenissa jo muutamaa päivää ennen kuin tapahtumat aukiolla huipentuivat. Sattumaa? Sharp on kirjoittanut oppaan Civilian-Based Defense: A Post Military Weapons System, joka kuvailee “väkivallattomuutta sodankäynnin muotona”. Kyseistä mallia toteuttivat myös muut Väri-vallankumoukset.

George Sorosin Kiinassa toiminut Fund for the Reform and Opening of China-rahasto suljettiin Tiananmenin aukion tapahtumien jälkeen. Kiinalaisten viranomaisten mukaan säätiö toimi yhteistyössä CIAn kanssa aiheuttaakseen Kiinassa sisäisiä levottomuuksia.

Samaan aikaan Yhdysvaltain tiedustelu työskenteli romauttaakseen Neuvostoliiton.

Jos tarkastellaan Liun roolia Charter 08:n laatimisessa, ajoitus on uteliaisuutta herättävä: Charter 08 on julkaistu ajankohtana, jolloin Kiina modernisoi voimakkaasti ekonomiaansa ja salli jossain mielessä jopa enemmän yksilönvapautta kuin länsimaiset demokratiat. Liu kuitenkin valitsee vuoden 2008 aloittaakseen poliittisen painostuksen, juuri kun kiinalaiset ovat erityisen herkkänä ja varuillaan, odottaen hankaluuksia Pekingin olympialaisten aikana tiibetiläisten ja uiguurien taholta. Jopa Yhdysvaltain ulkoministeriön mukaan Dalai Lamaa tukevat mielenosoitukset Tiibetissä olivat erittäin vakava uhka Kiinan sisäiselle turvallisuudelle. Se oli siis tuskin oikea hetki vaatia lisää oikeuksia, jos niitä tosissaan halusi edistää.

Nobel-palkintoehdokkaiden nimeäminen

Tässä kontekstissa  lista henkilöistä, jotka ehdottivat Liu Xiabota vuoden 2010 palkinnon saajaksi, on erityisen mielenkiintoinen. Liun nimeämistä suosittaa Dalai Lama, Yhdysvaltain hallituksen pitkäaikainen elätti, joka saa rahoja myös CIA:lta ja kongressilta NEDin kautta.

Muita Liuta suosittaneita henkilöitä ja ryhmiä ovat David Rockefellerin ikioma ultraeliitti-klubi Trilateraalikomissio, johon kuuluu 300  maailman vaikutusvaltaisinta henkilöä Pohjois-Amerikasta, Euroopasta ja Japanista. Kiinalaisia ei ole kutsuttu mukaan.

Liuta suosittaneita ovat myös Karel, Schwarzenbergin prinssi, Tsekkoslovakian ulkoministeri, entinen Maailmankauppajärjestö WTO:n pää Mike Moore sekä venäläinen oppositiojohtaja Grigory A. Yavlinsky.

Prinssi Karel, Moore sekä Yavlinsky ovat kaikki trilateraalikomission jäseniä.

suom.huom. Yhdysvaltalainen senaattori Barry Goldwater kirjoittaa muistelmissaan  With No Apologies, trilateraalisesta komissiosta: “Trilateraalinen komissio on luotu olemaan kulkuneuvo monikansalliselle talouden ja pankkitoiminnan keskittämiselle kaappaamalla valta Yhdysvaltain poliittiselta hallitukselta.” ja  “Trilateraalinen komissio edustaa osaavaa, koordinoitua yritystä ottaa valta ja keskittää neljä valtakeskusta: poliittinen, rahallinen, intellektuaalinen ja kirkollinen. Se, mitä Trilateraalinen komissio yrittää luoda, on maailmanlaajuinen taloudellinen voima, joka on ylivertainen poliittisiin valtioihin verrattuna. Järjestelmän johtajina ja luojina he hallitsevat tulevaisuutta.”

NATOa kannattava entinen tsekkipresidentti Vaclav Havel, joka kannatti Liun nimittämistä on myös George Sorosin International Councilin rahoittaman Human Rights Watch-ihmisoikeusjärjestön puheenjohtaja. Havel, joka on hyvä ystävä prinssi Karelin kanssa, huomauttaa että Liun Charter 08 on muovattu Havelin oman Czech Charter 77:n mukaan. Chech Charter 77 oli käytössä kun Neuvostoliittoa horjutettiin aiheuttamalla epäjärjestystä. Rahoituksesta vastasi vaivihkaa Yhdysvallat.

Nobel-komitean norjalaisista jäsenistä ei juuri kerrota julkisuudessa, vain heidän riippumattomuuttaan korostetaan. Kuinka uskottava on tuo riippumattomuus, kun tarkastelee niiden henkilöiden nimiä, jotka ovat saaneet palkinnon?

Nobel-palkinnon ovat saaneet Dalai Lama, vangittuna ollut burmalainen oppositiojohtaja Aung San Suu Kyi sekä Barack Obama, joka sai palkinnon oltuaan kaksi viikkoa presidenttinä ja hänen valmistautuessaan lisäämään sotilaallista toimintaa Afganistanissa.

Palkinnon on saanut myös Henry “Heinz” Kissinger, joka ulkoministerinä toimiessaan suojasi Latinalaisen Amerikan diktaattorien kuolemanpartioita 1970-luvulla.

suom.huom. Sotarikollisia seuraavan ICAI-järjestön mukaan Henry Kissingeria vastaan on tällä hetkellä nostettuna 911 syytettä ihmisoikeusrikoksista. Saksanjuutalainen Kissinger on ollut aktiivisesti mukana YK:n toiminnassa ja toimii nyt presidentti Obaman neuvonantajana. Kissingerin tuotoksia on mm. National Security Study Memorandum 200 vuodelta 1974. Kyseinen muistio käsittelee pääasiassa erilaisia keinoja globaaliin väestönvähentämiseen.

Kun Wall Streetin pankit ja angloamerikkalainen yhteenliittymä keksi ilmastonmuutoksen, Nobel-palkinnon sai YK:n ilmastopaneeli IPCC sekä yhdysvaltalainen poliitikko, ilmastonmuutos-aktivisti Al Gore. NATO käyttää Nobel-palkintoa yhtenä instrumenttina painostaakseen hallituksia, joita se ei täysin hyväksy. Norja, joka palkinnot myöntää, on NATOn perustajäsen.

Toiminnan syvemmät merkitykset: Kiinan uhka

Miksi Yhdysvallat liittolaisineen valitsivat tämän hetken lisätäkseen painostusta Kiinaa kohtaan? Kiinan Kansantasavalta on noussut nopeasti yhdeksi maailmantalouden mahtitekijäksi samaan aikaan kun Yhdysvallat uppoaa koko 200 vuoden olemassaolonsa syvimpää lamaan.

Yhdysvaltain ja Pentagonin virallinen poliittinen doktriini on ollut aina vuodesta 1992: “Yhdysvaltain poliittinen ja sotilaallinen missio on varmistaa, ettei kilpailevaa supervaltaa nouse läntisestä Euroopasta, Aasiasta tai entisen Neuvostoliiton alueilta. Politiikka vahvistetaan vuoden 2002 National Security Strategy of the United States-strategiassa. Toisinaan strategiaa nimitetään Bush-doktriiniksi.

Kiinan taloudellinen ja poliittinen mahti, sekä se että Kiina on solminut liittosopimuksia kasvuaan vahvistaakseen mm. Sudanissa ja Iranissa, jossa Washingtonilla ei ole vaikutusvaltaa, nähdään Yhdysvaltain sekä sen liittolaisten joukossa uhkana. Kiina ei ole uhkaillut sodalla kuten Washington, mutta pelkkä Kiinan olemassaolo on uhka.

Kiina, Venäjä ja SCO-maat (Shanghai Cooperation) keskisessä Aasiassa sekä muut maat, jotka liikkuvat kohti monikeskeistä maailmaa, pois yhden maailmanvallan alta, täytyy Bush-doktriinin ja Yhdysvaltain geopoliittisten päämäärien mukaan saada kuriin niin kauan kuin se vielä onnistuu, hintaan mihin hyvänsä. YK:n sanktiot Irania vastaan, joihin USA voimakkaasti painosti, eivät niinkään johdu Iranin ydinvoimaloista ja mahdollisista ydinaseita vaan siitä tosiasiasta, että Iran on Kiinan kauppakumppani.

Nobel-palkinto Liu Xiabolle ei ole ele rauhan puolesta. Se on Yhdysvaltain ohjailema ja eri järjestöjen kautta toteutettu epäsuora sodanjulistus Kiinalle. Brittiläinen tasapainon politiikka on viimeiset 200 vuotta toistanut aksioomana, että “hegemonisen imperiumin on aina tunnistettava heikompi kahdesta vihollisesta ja liittouduttava sen kanssa tuhotakseen vahvemman.” Juuri tätä Yhdysvallat on tehnyt Intian kanssa vuodesta 2001: Intiasta halutaan liittolaista Kiinaa ja Kiinan intressejä vastaan, eritoten Afganistanissa ja Pakistanissa.

Virallisesti NATO on Afganistanissa puolustamassa demokratiaa. Todellisuudessa se roikkuu valtaunelmissaan ja käyttää kaikkia aseita -joukossa Dalai Lama, Liu Xiabo ja Rebiya Kadeer- säilyttääkseen vallan, joka murenee samaa vauhtia kuin Amerikan talous ja uskottavuus.

suom.huom. YK:n alaisen huume- ja rikosvirasto UNODC:n pääsihteeri Antonio Maria Costan mukaan huumekaupalla hankitut rahat ovat olleet viimeisen vuoden aikana merkittävässä asemassa. Costan mukaan valtaosa noin 240 miljardista eurosta, jonka YK on arvioinut huumekaupan vuosituotoksi, siirtyi pankkien käyttöön niiden välisen rahaliikenteen tyrehtyessä. Huumerahoilla on merkittävä rooli kansainvälisessä talouselämässä. Afganistan yksinään tuottaa noin 93% maailman oopiumista, ja sitä viljellään alueilla jotka ovat NATO-joukkojen hallinnassa.

Käännös suomentajan huomautukset: Riikka Söyring

Vuoden 2010 Nobelin rauhanpalkinto luovutettiin 10. joulukuuta. Viime vuonna 11 vuodeksi vangittu Liu Xiaobo ei ollut paikalla. Kiina on halventanut palkintoa ja esti Xiaobon ja hänen perheensä osallitumisen palkinnon luovutusseremoniaan. Liu on vangittuna Pohjois-Kiinassa. Liu Xiabon perhe on tiettävästi edelleen Yhdysvalloissa.

Kuka?

F. William Engdahl

• Engdahl on saksalais-amerikkalainen vapaa toimittaja, historian ja talouden tutkija ja talousanalyytikko.

• Engdahl on julkaissut lukuisia artikkeleita ja kirjoja maailman geopoliittisista, taloudellisista ja energiaan liittyvistä aiheista. Hänen on kirjoittanut muun muassa öljyn merkityksestä teoksessa Century of War: Anglo-American Oil Politics (2004).

• Engdahl toimii vakituisena avustajana amerikkalaisessa globalisaation tutkimuskeskuksessa, The Centre for Reseach on Globalization.www.globalresearch.ca.

Lähteet:

1 PEN America Center Website, China: Liu Xiaobo

2 Philip Shishkin, In Putin’s Backyard, Democracy Stirs — With US Help, The Wall Street Journal, February 25, 2005

3 The Nobel Peace Prize Committee, The Nobel Peace Prize 2010: Liu Xiaobo

4 F. William Engdahl, Full Spectrum Dominance: Totalitarian Democracy in the New World Order, Wiesbaden,
edition.engdahl, 2009, pp. 43, 117. As well, for more on the methods of Sharp and the RAND Corporation, Jonathan Mowat, The new Gladio in action?, Online Journal, March 19, 2005, lue juttu täältä

5 United Press International (UPI), China Fund employee reportedly interrogated, August 9, 1989.

6 Vaclav Havel et al, A Chinese Champion of Peace and Freedom, January 18, 2010

7 Patrick E. Tyler, U.S. Strategy Plan Calls for Insuring No Rivals Develop: A One-Superpower World, The New York Times, March 8, 1992.

Arvostele artikkeli:

Yhteiskunta Liu Xiaobo, Nobel-palkinto