Minulta kysytään usein, mikä suomalainen yrtti tai ruoka lämmittää mieltäni eniten. Olen jo vuosia joutunut vastaamaan pakurikääpä (Inonotus Obliquus).
Useimmiten saan kuitenkin vastauksena hämmentyneen tokaisun: ”Mitä, kääpä!?”
Jokainen tietää, että metsämme ovat täynnä äärimmäisen arvokkaita ja herkullisia marjoja, mutta harva on koskaan kuullut ”lääkinnällisistä sienistä”, eli erilaisista käävistä. Nämä sienet eroavat ruokasienistä siinä, että niillä voidaan usein vaikuttaa terapeuttisesti esimerkiksi immuunijärjestelmämme toimintaan.
Pakurikääpä on koivun kyljessä kasvava hiilenmusta lahottajasieni, josta voi keittää erittäin terveellistä, kahvimaista teetä. Lääkinnällisistä sienistä löytyy runsaasti tutkimusta: esimerkiksi Helsingin yliopistossa tutkittiin 80-luvulla pakurikääpää laajasti.
Helposti tunnistettavasta pakurikäävästä keitettiin sotavuosina korviikkeena ns. ”tikka-teetä”, mutta pakuria on käytetty jo 5600 vuotta sitten. Käävän historialliset juuret ulottuvat kaikkein vahvimmin Siperiaan ja Venäjälle, jossa pakurikääpäteellä on hoidettu mm. syöpää, tuberkuloosia, diabetestä ja vatsakatarria sekä vatsa- ja pohjukaissuolistohaavoja aina 1600-luvulta lähtien.
Moni tutkija pitää pakurikääpää edelleen voimakkaimpana syöpää ehkäisevänä luonnonlääkkeenä. Pakurikäävältä on myös mitattu korkeampi antioksidanttiaktiivisuus kuin miltään tunnetulta yrtiltä, marjalta tai mausteelta.
Vuoden 2011 alussa elintavikevirasto Evira kielsi pakurikäävän myymisen elintarvikekäyttöön, koska sillä ei ole riittävää kaupallista käyttöhistoriaa ennen vuotta 1997.
Tutkimusten mukaisella todellisella käyttöhistorialla tai sillä, että esimerkiksi kiinalaisessa lääketieteessä pakurikääpä nähdään erittäin turvallisena yrttinä, ei ole Eviralle merkitystä. Kiinassa pakurikäävän on todettu vuosituhansien saatossa tasapainottavan elimistöä ilman haitallisia sivuvaikutuksia, vaikka yrttiä nautittaisiin säännöllisesti isojakin määriä.
Kääpää saa edelleen useista luontaistuotekaupoista ”kosmetiikkatuotteena”, mutta parhaassa tapauksessa jokainen käy tietenkin hakemassa hintavat sienet itse lähimetsästään. Ennen metsästysretkeä kannattaa kuitenkin katsoa netistä tarkemmat vinkit keräämiseen ja käsittelyyn.
Tässä vaiheessa jään kummastelemaan nykymaailmamme menoa laittoman hyvän vaniljanvivahteisen pakurikahvin kera.
Pakuritee
– 1 litra vettä
– 1 rkl pakurikääpäjauhetta tai pieni palanen kokonaista kääpää (3x3cm)
Keitä 15 min-2h ja siivilöi. Makeuta hunajalla tai sekoita esim. kahvin joukkoon 1:1. Voit halutessasi yhdistää pakuriteen joukkoon esim. lakritsinjuurta tai tummaa teetä. Lisää vettä ja keitä niin monta kertaa kuin jauheesta irtoaa tummaa väriä. Pakurijauhe ei ole kertakäyttötavaraa.
Jaakko Halmetoja, Ravintoasiantuntija
www.jaakkohalmetoja.com [1]